Vaimo on sanonut aivan samaa joskus nähdessään minut pari päivää röpötelleenä. Ne päiväkirjat on totta, tai oikeastaan siellä on jarrua. Enhän minä voi kaikkea kertoa – mitenköhän tämän sanoisi silleen kivasti? Jos minä vaikka syyllistyn aviorikokseen, en kehtaa sanoa sitä suoraan, tai jos basisti tai rumpali tekee sen. No, eihän me tietenkään sellaiseen syyllistytä, uskovaisia miehiä kaikki. Mutta teksteissä on vähän jarrua.
Sjögren, Annika Kuin hiipuva hiillos
Kuvaus keskiluokkaisen avioparin kulissientakaisesta piinasta.
Staffan Walter on hiljainen mies. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä, että hänen vaimonsa lyö häntä. Ahdistuksissaan Staffan toivoo vaimonsa kuolemaa ja kirjoittaa synkistä ajatuksistaan salaa muistivihkoon.
Sattuma puuttuu peliin ja toteuttaa Staffanin toiveen. Elämä ei kuitenkaan muutu helpommaksi, kuten hän oli olettanut, vaan piina pahenee. Kun Staffan saa selville uusia asioita lapsuudestaan, hän alkaa ajatella olevansa kirottu.
Sjögren osoittaa jo toistamiseen hallitsevansa psykologisen jännityksen. Esikoiskirja Ei liikahda lehtikään asetti koulumaailman raakuuden paljaana lukijan silmien eteen. Nyt Sjögren viiltää auki ulkopuolisten silmissä onnellisen avioliiton mätäpaiseet. Ihmisten kyvyttömyys ymmärtää itseään, saati toisiaan, kärjistyy painajaismaisella tavalla.
”Teksti on surumielistä ja välillä kivuliaankin kaunista eikä vaadi suuria tapahtumia pitääkseen lukijan koukussaan.” – STT
”Teos itsessään ei kuitenkaan ole ahdistava. Teemoihinsa nähden Sjögren kirjoittaa suorastaan raikkaasti.” – Hämeen Sanomat

