Amorgos

Äitienpäivänä, vuorokautta ennen Kreikan matkaamme, löydän sattumalta avovaimoni tietokoneen roskakorista valokuvia. Ihmettelen miksi ne ovat roskiksessa vaikka ne ovat ihan hyviä perhekuvia. Kaksi- ja puolivuotias poikamme Taneli, Karinin Jonne-eno ja enon vaimo ovat huhtikuisella retkellä. Tanelilla on sininen goretextakkinsa ja sininen pipo. Enolla ja enon vaimolla on molemmilla samanlainen harmaa toppaliivi. He ovat jäätyneen järven tai joen rannalla paistamassa makkaraa. Taneli istuu puisen laavun edessä. Päivä on aurinkoinen. Lumi on jo melkein sulanut maasta.

Kuvat ovat Karinin ottamia. Jonne-eno tai enon vaimo on ottanut yhden, jossa Karin itse on vihreässä maiharissaan ja villapipossaan. Hän näyttää tavalliseen tapaansa ilmeettömältä. Olen huomannut, että vain kännikuvissa hän hymyilee estottomasti. Muutamassa otoksessa on sulavaa jäätä, puidenlatvoja kirkasta taivasta vasten, auringonvalon lämmittämiä kiviä ja hänen oma varjonsa. Karinilla on ollut silmää tallentaa hetken katoavaisuus.

Tsekkaan kuvia ja ajattelen jo pelastaa ne roskakorista valokuvatiedostoon, kun niiden aihe yhtäkkiä vaihtuu. Loppupään ruudut esittävät jotain kartanoa, joka ei ole Suomessa, vaan rakennustyylistä päätellen ehkä Englannissa, Ranskassa tai Saksassa. Kartano käsittää useita rakennuksia. Päärakennus ei ole kovin suuri, siinä on kaksi varsinaista kerrosta ja ullakkokerros, mutta se näyttää kauniilta ja viihtyisältä. Rakennusten seiniä peittää paikoitellen vehreä muratti ja päärakennuksen ohi vievän tien varrella on kuhmuraisia puita, jollaisia ei kasva Suomessa. Kuvat on otettu keväällä tai kesällä. Näen pensasaidan ja muurin, jossa on portti. Pihalla on kaksi aurinkotuolia muttei yhtään autoa tai ihmistä. Rakennusten takana alkaa sankka lehtimetsä.

Sisäkuvissa on erilaisia makuuhuoneita: sinisillä, vaaleansinisillä, valkoisilla, vaaleanruskeilla ja vihreillä tapeteilla ja verhoilla varustettu. Jokaisessa on jykevärakenteinen sänky, koristeellinen kukka- tai ratsastaja-aiheinen 1800-luvun painokuva sekä korkea, peiliovinen kaappi. Joissakin huoneissa on pöydällä pesuvati ja vesikannu. Yhdessä kuvassa näen keittiön, jossa on seinään kiinnitettyjä telineitä patoja ja paistinpannuja varten, iso pöytä, jonka päällä on maljakossa violetteja kukkia, ja lasiovinen kaappi täynnä arvokkaan näköisiä astioita. Sitten on kuva ruokasalista ja hallista, josta menee portaat yläkertaan ja jonka seinillä on kiväärejä ja mustavalkoisia valokuvia, jotka esittävät peliasuisia miesryhmiä seisomassa rivissä, ehkä rugbytai krikettijoukkueita.

Toiseksi viimeinen kuva on otettu portaiden juurelta ja siinä näkyy portaiden yläpäässä seisova outo hahmo, jolla on musta silkkiviitta ja puusta tehty, afrikkalainen heimonaamio. Erehdyn jo luulemaan sitä ihmiseksi, kunnes viimeisestä kuvasta, joka on otettu porrastasanteen päältä ja jossa hahmo näkyy sivulta päin, erottuu metallinen putkijalka ja pätkä vaaleanruskealla kankaalla päällystettyä vartaloa. Hahmo on vanhanaikainen vaatturin sovitusnukke, jolle joku on laittanut viitan ja naamion.

Huoneet on pienimpiä yksityiskohtia myöten pidetty 1900-luvun alun tyylin mukaisina. Missään ei ole taulutv:tä, stereolaitteita, kuntoiluvälineitä tai muuta nykyajalle ominaista kamaa. Yhdessäkään kuvassa ei myöskään näy mitään elämisen merkkejä: vaatekasoja, kenkiä, avattuja vuoteita, likaisia lautasia, lapsen leluja, sanomalehtiä, roskia. Kartano on tiptopkunnossa kuin näyttelykoti. Kenties se onkin joko hotelli tai museo.

Karin on tarkka valokuvista eikä heitä hukkaan mitään missä on vähänkin järkeä. Hauskimpia yhteisiä hetkiämme ovat monesti ne, jolloin makoilemme sängyllä katselemassa kuvia ja muistelemassa menneitä. 2000-luvun alun kuvat, kuten Kreikan matkoilla otetut, ovat paperimuodossa ja olemme tehneet niistä pari paksua albumia. Myöhemmät ovat levykkeillä ja ihan uusimmat pelkästään tietokoneen kovalevyllä. Monta kertaa olemme puhuneet kuinka olisi kiva saada kaikki yhdeksi isoksi tiedostoksi, josta huono ja tarpeeton olisi raakattu pois. Sellaista kokoelmaa olisi hauska katsella ja näyttää kavereille. Mutta työt, lapsenhoitokiireet ja saamattomuus ovat olleet esteenä tuon aikeen toteuttamiselle.