Laulun äänittäminen on periaatteessa yksinkertaista. Otetaan talon paras mikrofoni, mieluiten sellainen käsivarrenpaksuinen isokalvoinen kondensaattorimikki. Sijoitetaan se telineineen akustisesti parhaaseen mahdolliseen paikkaan: siihen huoneeseen ja siihen kohtaan huonetta, missä laulajan ääni kuulostaa laulajan ja äänittäjän korvilla kuulostellen kaikkein parhaimmalta, lämpimimmältä ja raikkaimmalta. Koska useimmat mikit ovat herkkiä p-äänteiden poksunnalle ja t-äänteiden tuhauksille, mikrofonin ja laulajan väliin voi sijoittaa valokuvista ja telkkarista tutun ymmyrkäisen kangassuodattimen. ("pop-filttereitä" saa toki soitinkaupastakin, mutta näppärä säästää tekemällä itse: pingota nailonsukkaa molemmin puolin askartelukaupan koruompelukehyksen varaan.) Mikrofonin piuha talon parhaaseen mikrofoniesivahvistimeen ja siitä mahdollisimman suoraan äänitysvälineeseen — nauhuriin tai kovalevytallentimen sisääntuloliittimiin. Ripaus kompressointia ja siinä se.

Käytännössä asia ei mene noin yksinkertaisesti. Jokainen ääni on yksilöllinen, jokainen laulutapa on yksilöllinen (vaikka oopperakoulutus parhaansa mukaan yrittäisikin standardisoida) ja jokainen laulu on yksilöllinen. Myös jokainen laulaja on yksilöllinen. Laulu on useimmiten valmiissa kappaleessa se asia, johon kuulija ensimmäisenä kiinnittää huomiota, ja laulussa kuuluu helposti isonkin kitara- tai syntetisoijavallin keskeltä hirvittävät määrät pikku vivahteita. Äänittäjän on siis syytä miettiä jokaisen vokalistin osalta aina uudelleen, miten nauhalle tarttuisi parhaiten se, mitä tämä nimenomainen laulu haluaa kertoa.

Eri lauluäänet toimivat paremmin eri mikrofoneilla. Naisten ja miesten äänissä soi erilainen taajuusalue, sukupuolten sisälläkin on erilaisia ääniä. Jopa kieli ja murre saattavat vaikuttaa siihen, mikä mikrofoni sillä kertaa soi parhaiten. Puhumattakaan tietysti siitä, että aistillisen kuiskaileva henkäily vaatii ihan erilaista tallentamista kuin death-örinä tai hardrokkarin karjunta. Lisäriesaa tulee siitä, että laulutyyli saattaa muuttua kappaleen sisällä: joskus on aiheellista (jos se on mahdollista) virittää laulajalle kaksi erilaista mikrofoni- ja esivahvistinviritystä niin, että a-osan intiimi mietiskely ja kertosäkeen kiihko saavat kumpikin oikeanlaisen tallennusvälineen.