Kop kop.
Kuka siellä?
Kafka, toin sulle kotipizzan.
Kafka, pizza ilman valkosipulia
on kuin avioliittoni.
Oli hyviäkin hetkiä, matkoja, rakkautta
ystäviä ja illallisia. Tunisiassa
meidät oli ajanut paljaaksi tuuli, hiekka ja viini.
Poltimme vahvoja savukkeita, rakastelimme
loputtomasti keskustelimme tulevaisuudesta...
Väitätkö ettei rakkaus toimi
jos täytteet ovat väärät,
Franz keskeyttää muisteloni.
Horjahdamme luumuviinaan.
Ajokortti ja rekisteriote.
Puhkun puhallusmittarin nurin
keikun putkan valossa
laulan äidiltä opittua.
Kaikki on toistoa
arkun keinuva valssi
jäiseen maahan, jossa Franz
kantaa pizzalaatikoita talosta taloon.



