***

Alkusanat

Tämä kirja on romaani. Mutta myös aikalaiskuvaus ja reportaasi. Kaikki henkilöt ovat olleet olemassa, ja olen melkein poikkeuksetta käyttänyt heidän oikeita nimiään. Kirjailija on antanut heille elämän, eleet ja sanat, jotka tiivistävät ja esittävät vertauskuvallisesti sen minkä toimittaja on kokenut. Olen sirotellut mukaan ripauksen mielikuvitusta kuvatakseni tarkemmin millaisia nuo murhatut miehet ja naiset olivat. Kansanmurhan suunnittelijat ja johtajat esiintyvät tässä kirjassa sellaisina kuin ovat todellisuudessa. Jotkut lukijat pitävät muutamia väkivaltaisia ja julmia kohtauksia liiallisen mielikuvituksen tuotteina. He erehtyvät karkeasti. Riittää kun he lukevat African Rights -järjestön keräämät 700 sivua todistajanlausuntoja, jotka on julkaistu englanniksi nimellä Rwanda: Death, Despair and Defiance (African Rights, Lontoo, 1995).

G. C.


1

Kigalin keskustassa on uima-allas, jonka ympärillä on parikymmentä muovista pöytää ja aurinkotuolia. Ja sinisen läiskän ympärillä seisoo suuren L:n muotoinen hotelli Mille-Collines kehitysyhteistyöntekijöineen, kansainvälisine asiantuntijoineen, ruandalaisine porvareineen, kavaline tai surullisine ulkomaalaisineen ja prostituoituineen. Uima-altaan ja hotellin ympärillä levittäytyy säädyttömän sekasortoisena varsinainen kaupunki, se jossa tehdään päätökset, rötöstellään, tapetaan ja eletään oikein hyvin, kiitos. Tähän kaupunkiin kuuluu Ranskan kulttuurikeskus, Unicefin toimitilat, keskuspankki, viestintäministeriö, suurlähetystöt, presidentinlinna jonka tunnistaa eteen pysäköidyistä panssarivaunuista, käsityöliikkeet joissa käydään päivää ennen lähtöä hankkiutumassa eroon mustassa pörssissä vaihdetusta valuutasta, yleisradio, maailmanpankin toimitilat ja arkkihiippakunta.

Tätä pientä keinotekoista paratiisia ympäröivät siirtomaavallasta vapautumisen pakolliset symbolit: Perustuslain aukio, Kehityksen puistotie, Tasavallan bulevardi, Oikeuden puistotie sekä moderni ja ruma katedraali. Alempana, melkein kukkulan juurella sylkee punatiilinen möhkäle, Sainte-Famillen kirkko, parhaimpiinsa pukeutuneita köyhiä savipoluille, joita savimajat reunustavat. Majat ovat juuri tarpeeksi kaukana uima-altaasta ollakseen saastuttamatta tärkeitä ihmisiä, nuo tuhannet pienet punaiset majat, joissa on huutoa ja lasten iloa, aidsia ja malariaa sairastavien tuskaa ja joissa ei tiedetä mitään uima-altaasta, jonka ympärillä majojen asukkaiden elämää ja erityisesti orastavaa kuolemaa järjestellään.

Hotellin puutarhan laitamilla raakkuvat naakat, jotka ovat suuria kuin kotkat ja monilukuisia kuin varpuset. Ne kaartelevat ja odottavat tarkkailemiensa ihmisten lailla ruokaryyppyä. Hetken koittaessa ilmestyvät oluet, ja naakat asettuvat uima-allasta ympäröiviin eukalyptuksiin. Kun naakat istuvat oksillaan, hiirihaukat lehahtavat paikalle ja valtaavat ylimmät oksat. Varokoot ne julkeat naakat, jotka eivät kunnioita hierarkiaa. Täällä linnut matkivat ihmisiä.