Hän katselee kiikareilla taloa, johon he aikovat hyökätä. Pieni kannakselaismökki, jonka ulkorakennukset ovat palaneet jo talvisodan rähinöissä. Navetan kiviperustalla kasvaa pitkä heinä. Pelloilta nousee kylmää usvaa, johon kasvit jähmettyvät.

Vihollisen loppumaton kolonna jyrää maantiellä, joka on metsikön takana parinsadan metrin päässä talosta. Tieltä ei näe talolle. Voi olla että tankkien ja kuorma-autojen jyrinä peittää laukaukset. Tai sitten joku kuulee jotain, ja paikka on hetkessä täynnä vihollisia.

Vähän matkan päässä on tuore tykistön kranaatin tekemä kuoppa. Ihme, että talo on säilynyt koskemattomana. Ikkunatkin ovat ehjät. Pirtin ikkuna on raollaan. Sisällä palaa tunnelmallinen öljylamppu.

Hän vavahtelee vilusta. Tai sitten se on pelkoa. Tämä on ehkä vaarallisinta mitä he tähän asti ovat tehneet. He olivat tarkkailemassa tietä, kun huomasivat henkilöauton kääntyvän tänne. Henkilöautoissa matkustaa yleensä upseereja. Upseereilla on karttoja. Illan mittaan ryssiä kävi kusella marjapensaiden luona. Pari naissotilastakin kävi. Korsiala ja Kettula halusivat tiirata niiden perseitä, mutta Kaskisuo ei luovuttanut kiikareita niin epäsotilaalliseen tarkoitukseen.

Hän kuuntelee hetken. Hän on erottavinaan tykkien jyskeen moottorien murinan takaa. Ryssä pehmittää meikäläisten asemia Vuoksella.

Hän säpsähtää kun lintu huutaa melkein vieressä. Mikä lintu tuo on? Hän ei tiedä lintujen nimiä. Toisaalta nimet ovat ihmisten antamia. Lintu joka huutaa yöllä, on hänelle pelkkä yölintu.

Kettula on jo mennyt tielle, joka johtaa maantieltä talolle. Nyman ja Lukander liikkuvat metsän suojassa vasemmalla. He hiipivät kohta talon nurkalle ja tappavat vartiomiehen, joka istuu ulkorappusilla. Sitten he menevät taloon ja ampuvat kaikki sisällä olijat. Korsiala on täällä Kaskisuon kanssa varmistajana.

Kaskisuo nostaa kiikarit taas silmilleen. Vartiomies istuu rappusilla, ei näe eikä kuule mitään. Jyrinä jatkuu: kolinasta päätellen tiellä menee nyt tankkeja. Parempi niin, tankeista ei ole heille vastusta. Ne eivät pääse heidän peräänsä metsään. Jalkaväki on todellinen uhka, mutta upseereilla menee aikaa ennen kuin ne tajuavat mitä on tapahtunut ja saavat rivit järjestykseen. Tavalliset mokut eivät saa heitä kiinni muuten kuin saartamalla koko takana olevan metsäalueen, ja sellaisen organisoimiseen menee liian kauan. He ehtivät jo peltojen yli seuraavaan metsäkaistaleeseen tai jopa sitä seuraavaan. Tarvitaan iso operaatio heidän saamisekseen satimeen.

Pahimmassa tapauksessa jossain lähistöllä majailee sissien etsintään koulutettu partio, jolla on vainukoiria. Mutta Kaskisuon ryhmä ei ole vielä toiminut tällä alueella. Kukaan ei ole nähnyt heitä. Etsintäpartiot ovat ehkä lähempänä rin- tamaa tai muiden partioiden perässä. Kukaan ei tiedä heistä vielä mitään, mutta siihen asiaan tulee pian muutos.
Yhtäkkiä niityn tässä laidassa välähtää.
— Saatana, Kaskisuo sähähtää.
Sielläkin on vartiomies. Se sytytti sätkän ja paljasti olinpaikkansa. Kaskisuo katsoo kiikareilla, mutta näkee vain pajupuskan noin viidenkymmenen metrin päässä. Äijä oli niin hiljaa, että jäi heiltä huomaamatta.

Miten se on mahdollista? He ovat tuntikausia tarkkailleet taloa. Välillä yksi on jäänyt kyttäämään kun muut ovat levänneet. Viimeinen kyttäysvuoro oli Lukanderilla. Se on torkkunut ja antanut ryssän mennä vartiopaikalleen huomaamatta.

Kaskisuo osoittaa vartiomiehen paikan Korsialalle. Korsiala lähtee hiipimään kohti ojaa. Kaskisuo yrittää nähdä muihinkin puskiin jos vielä joku muukin vartija olisi hoksaamatta. Ei näy ketään. Tuskin ne kahta vartijaa enempää laittaisivatkaan. Ne eivät odota hyökkäystä näin lähellä tietä. Eivät ehkä odota, mutta varmistavat kuitenkin. Ovat vuosien saatossa tulleet viisaammiksi.

Korsiala lähestyy vartiomiestä ojaa pitkin. Yhdessä kohdassa ojaa kasvaa pajupuska, mutta Korsiala kiertää sen metsän puolelta. Nyt hän jää paikoilleen. Vartiomies on parin metrin päässä pajujen takana. Kaskisuo nojaa koivun runkoon ja haukottelee. Nyt kun Korsiala ei ole näkemässä, hän nappaa pervitiinin. Olo kirkastuu nopeasti. Vilunvärinätkin loppuvat, elleivät ne sitten olleet pelkoa. Vaikka mitäpä täällä tarvisi pelätä. Homma on varsin hyvin hallussa. Päivällä he nukkuivat itse asiassa melko pitkään. Partiomatkojen välillä hän ei saa nukuttua ilman unilääkettä. Mutta täällä ruumiillinen rasitus ja hermopaine väsyttävät. Hän on tottunut nukkumaan päivänvalossa. Aikaisemmin hän joutui laittamaan liinan silmille, mutta tällä retkellä hän on nukahtanut auringon paisteeseen ja ampiaisen pörinään kuin lapsi.

Kaksi hahmoa livahtaa metsästä talon nurkalle: Nyman ja Lukander. Pajujen takana lymyävä Haukiputaan mies Korsiala näkyy vetävän puukon esiin. Mitä se pelleilee. Ampuis tuon ryssän. Ei tässä tarvi nyt lähitaisteluun ryhtyä. Kaskisuo meinaa jo lähteä itse hoitamaan homman, mutta sitten hän käsittää, että jos vartiomies pääsee pakoon, se todennäköisesti juoksee metsään ja suoraan hänen syliinsä.

Hän näkee paljaalla silmällä miten Nyman ja Lukander kumartuvat ja alittavat mökin päätyikkunan. Nyman, joka on lyhyempi ja innokkaampi, kurkkaa nurkan takaa. Toinen vartiomies istuu edelleenkin rappusilla haaveilemassa. Kettula on jossakin tien suunnassa. Se on lyhyt, patukka lappalainen, liikkuu liukkaasti maastossa.

Nyman tähtää pistoolilla vartiomiehen päätä. Kuuluu pieni poksahdus, ja vartiomies kellahtaa kumoon. Lukander pudottaa käsikranaatin raollaan olevasta pirtin ikkunasta sisään. Lasia ja puuta lentää ulos kun kranaatti räjähtää huoneessa. Nyman ja Lukander ryntäävät taloon.

Puskan takana oleva vartiomies on tullut esiin ja puristelee pyssyään epätietoisena. Korsiala leikkii Tarzania ja juoksee sitä kohti puukko kädessä. Olisi nyt vain ampunut sen, mitä se tuolla tavalla urhoilee. Vartiomies kuulee hänen askeleensa ja käännähtää, mutta Korsiala on hänen kimpussaan. Vartiomies saa kuitenkin kiväärinsä väliin. Miehet kaatuvat ja alkavat kamppailla.

Kaskisuo hymähtää. Hän lähtee liikkeelle, hyppää ojan yli ja tulee Korsialan ja venäläisen luo. Ryssä on nuori poika vielä. Kaskisuo potkaisee sitä päähän. Nyt kun sen taju on kankaalla, niin Korsiala saa iskettyä puukon sen kurkkuun. Suusta alkaa tulla verta. Korsiala rupeaa tonkimaan sen taskuja.
— Mennään, Kaskisuo sanoo.
Toinen vartiomies lojuu kanttu vei rappusten takana, missä on hoitamaton kukkapenkki. Kaskisuo astuu sisälle taloon, jossa räjähdyssavu leijailee sakeana. Öljylamppu on pirstoutunut ja olohuoneen verho syttynyt palamaan. Hän kiskoo sen alas ja tamppaa jalallaan sammuksiin. Veriroiskeita on joka paikassa. Yksi ukko makaa lattialla kylki revenneenä ja päästäkin puuttuu palanen. Suoli purkautuu parhaillaan pussihousuihin. Sängyssä on nuori naissotilas, jonka kurkun kranaatinsirpale on viiltänyt auki. Tyttö saattaa olla elossa tai jo kuollut, ei kuitenkaan elä enää kauan. Yksi maisemataulu on lentänyt seinältä ja toinen on mennyt vinoon. Se esittää kuhilaita pellolla. Teekuppi on vierinyt lattialle ja pöytä kaatunut. Nojatuolin selkä on sirpaleiden puhkoma ja veressä. Sen vieterit sojottavat.

Nyman tulee yläkerrasta.
— Tuolla oli pari upseeria, luutnantin arvoisia. Korsiala painelee yläkertaan katsomaan onko vainajilla mitään arvotavaraa.
— Älä jää sinne kuppaamaan, Kaskisuo sanoo. Nyman ojentaa Kaskisuolle kaksi karttaa. — Onko ne niitä?
— On, Kaskisuo sanoo ja taittaa kartat.
Lukander on löytänyt Suomen Kuvalehden numeron.
— Stereofooninen äänentoisto on keksitty. Moderni nainen nauttii äänilevyistä stereofoonisen äänentoiston kautta. Näin erottuvat musiikin pienimmätkin yksityiskohdat ja vaikutelma on liki luonnonmukainen.

Kuvan modernilla naisella on housupuku. Kaskisuo vilkaisee lehden kantta: numero on toukokuulta -39. Hän muistaa tuon jutun, hän luki samaa lehteä silloin joskus.

Alakerran kamari on koskematon. Sängyllä on joku makoillut, koska peite on rutussa. Tuolin selkämyksellä on univormun takki ja lattialla saappaat. Suikka on tuolin päällä. Hän ottaa sen käteensä: se näyttää pieneltä. Hän istahtaa nojatuoliin, jossa on hyvä jousitus, ja kurkistaa sängyn alle. Näkyy jalka, joka koostaan päätellen kuuluu toiselle naissotilaalle. Hän kiskaisee jalasta niin, että nainen tulee kokonaan näkyville. Se on nuori tyttö, ehkä kuusitoistavuotias. Ohut, vaalea tukka. Sievät kasvot. Sääli ampua niihin. Hän ottaa pistoolin kotelosta. Hän tähtää tyttöä silmien väliin. Tyttö sulkee siniset silmänsä.