And the Cradle Will Rock

Syntynyt kantrista, kasvatettu heavymetallilla

”Monet kitaristit ovat tulleet sanomaan minulle, että Alive!on heidän rock’n’roll-raamattunsa. On imartelevaa, että tuon levyn avulla he ovat oppineet soittamaan kitaraa.”

– Ace Frehley, Kiss – Maskin takaa

Darrell Abbottin kohdalla kaikki tuntui tähtiin kirjoitetulta. Hän syntyi muusikoksi, hän halusi tulla muusikoksi ja hänestä tuli muusikko. Hän oli malliesimerkki omalla alallaan, vaikka mikään muu hänessä – punaiseksi värjätty pukinparta, ta tuoitu kroppa, pitkät takkuiset hiukset, ronski kielenkäyttö, ammatinvalinta – ei suoranaisesti huokunutkaan mallikelpoisuutta.

Kaikki alkoi kotoa, kuten useimmat asiat. Darrell oli perinyt lahjansa isältään. Kun Darrell syntyi 20. elokuuta 1966, Jerry Abbottista oli jo kehittynyt musiikin moniosaaja. Hän oli lahjakas lauluntekijä, osasi soittaa lähes mitä tahansa instrumenttia ja tunsi myös studiotekniikan salat. ”Hän teki kantribiisejä muille ja soitti pianoa”, kertoo Jerry Hudson, joka työskenteli äänittäjänä Abbottin omistamalla Pantego Sound Studiolla. Käytännössä Jerry käski minun vain tarkkailla äänipöytää. Hän laittoi säädöt kohdilleen ja minä seurasin äänentasoja hänen puolestaan. Saatuaan rytmiraidat pakettiin hän tuli tarkkaamon puolelle ja otti ohjat käsiinsä. Sitten hän teki jälkiäänityksenä akustiset osuudet ja muut vastaavat, ja työstimme niitä yhdessä... Hän ja Charles Stewart sävelsivät yhdessä ja tekivät muutamia hittejäkin. Ei heillä mitään listaykkösiä ollut, mutta jotkin Danny Woodin kanssa sävelletyt biisit nousivat listoille. Lisäksi Buck Owens ja Emmylou Harris levyttivät yhden heidän kappaleistaan.”1 Oli ennemminkin ajoituksesta kuin kyvyistä kiinni, ettei Jerry Abbott ehtinyt tehdä läpimurtoa musiikkibisneksessä ennen poikiaan. Koska Jerryllä oli perhe elätettävänään, hänelle tarjoutui vasta Darrellin ja Vincen menestyksen myötä tilaisuus lähteä Arlingtonista nashvilleen toteuttamaan unelmiaan. Hän perusti Music Cityyn studion nimeltä Abtrax ja sai kaupaksi muutamia biisejä.

Jo ennen Darrellin syntymää Jerryn musiikilliset lahjat olivat periytyneet tämän esikoispojalle Vincent Paulille, joka oli syntynyt 11. maaliskuuta 1964 perheen asuessa vielä Abilenessa. Vincenä tunnettu ja vanhojen ystävien edelleen sillä nimellä kutsuma esikoinen valitsi instrumentikseen kitaran sijasta rummut, joten hänestä tuli täydellinen jammailukaveri pikkuveljelleen. Tämä sattui myös kätevästi olemaan sama soitinyhdistelmä kuin veljespari Alex ja Eddie Van Halenilla, joiden esimerkkiä Abbottit pyrkivät alusta saakka seuraamaan. Luonnollisten musiikillisten taipumusten lisäksi Vince peri isältään myös tämän kyvyt äänittäjänä, mistä oli hyötyä myöhemmin, kun Darrell etsi omaa kitarasoundiaan.

Äidiltään Carolynilta Darrell peri jotain vieläkin tärkeämpää kuin musiikilliset geenit ja suhteellisen helpon pääsyn musiikkialalle: ehdottoman rakkauden. Carolyn ja Jerry erosivat vuonna 1979 melkein 17 avioliittovuoden jälkeen, mutta Carolyn piti huolen siitä, että Vincellä ja Darrellilla oli kotona vakaat olot. Carolynin kaltaisia äitejä näkee yleensä korkeintaan Oprahin tv-ohjelmassa: hänelle oli samantekevää, mitä hänen poikansa tekivät, kunhan he olivat onnellisia, sillä se teki hänet onnelliseksi. Luultavasti siksi veljekset asuivat äitinsä luona vielä pitkään senkin jälkeen kun heillä olisi ollut varaa ostaa omat talot. itse asiassa he asuivat hänen luonaan vielä siinäkin vaiheessa kun heillä olisi ollut varaa ostaa useita taloja. He olivat mammanpoikia ja ylpeitä siitä.

”Aina kun Darrell palasi kiertueelta kotiin, hän maksoi äitinsä luottokorttilaskut”, kertoo Kitty Webster, joka oli Carolynin työkaveri vuoteen 1990 asti ja jonka pojat Buddy ja Ken olivat Darrellin ja Vincen kavereita. ”Carolyn rakasti shoppailua ja osti koruja ja muuta vastaavaa. Kotiin palatessaan Darrell kuittasi aina äitinsä velat.”

”Carolyn oli upea nainen”, sanoo Buddy Webster, joka musiikkibisneksessä tunnetaan nimellä Buddy Blaze. ”Hän oli työnjohtajana eräässä tehtaassa ja paiskoi normaalia duunia kahdeksasta viiteen. Jonkinlaisena sisäpiiriläisenä minun on vaikea uskoa, että Panterasta olisi tullut mitään ilman Carolyn Abbottia. Abbottien talo oli treenikämppä siitä saakka kun Darrell oli yhdeksännellä tai kymmenennellä luokalla. Carolynia ei haitannut, vaikka talossa olisi hengannut viisikymmentä tyyppiä. Hän rakasti poikiaan ja elätti heitä Panteran alkuaikoina. Ja lopulta Darrellilla ja Panteralla alkoi tietenkin mennä aika saatanan hyvin. Kun Darrell ja Vince alkoivat menestyä, he pystyivät ostamaan äidilleen autoja ja vastaavaa, tavallaan maksamaan velkansa takaisin. En tiedä, kuinka he olisivat pärjänneet ilman Carolynia. Vastaavassa tilanteessa monet vanhemmat olisivat nimittäin heittäneet lapsensa pihalle, mikä pakottaa ihmisen miettimään, mistä saa hommattua rahaa ruokaan. Heillä oli ruokaa ja katto päänsä päällä, menestyi Pantera tai ei. Carolynin kaltainen äiti oli heille todellinen siunaus.”

Suomentanut K. Männistö.