Olen tänään aamun lehdissä. Yritän napata kuvassa taksia, olen salakähmäisen ja tukevan ja oudon näköinen. En yhtään tiennyt että näytän sellaiselta. Olen aina kuvitellut että pitempi tukka tekee minusta keikarimaisen, boheemin oloisen. Sen sijaan näyttääkin siltä kuin jostain käsittämättömästä syystä häpeäisin korvalehtiäni. Olen paikoin myös pullukka, mikä on yllättävää. Vyön päällä lilluu rasvamakkara eikä leuan linjaa erota. Näytän itkuiselta ja selkäni on kyyryssä, kuin odottaisin litsaria takaraivooni. Tämä voi hyvin olla ainoa kerta elämässäni kun pääsen lehtiin, ja sitten näytän lihavalta ja epäsiistiltä ja pelokkaalta.

Kävin ostamassa kaikki aamun lehdet tarkistaakseni olisiko syy kummalliseen ulkonäkööni vääristävässä linssissä, mutta ei. On perin kummallista päätyä lehtien sivuille. Siitä tulee sähköistävä tunne, sekoitus pelkoa ja mielihyvää. Mielihyvä on samanlaista kuin jos näen yllättävän valokuvan itsestäni jossain juhlissa joissa en muista olleeni, se vahvistaa että olen olemassa ja vielä kykenevä. Pelko on todellisempaa. Minut tunnistetaan noista valokuvista. Ihmiset joita en ole ikinä tavannutkaan, kaiken maailman kummajaiset, tietävät kuka olen. He katsovat kuvaani liian pitkään; he nauravat kustannuksellani, koska minulla on vikkelä, uskoton vaimo enkä käy töissä, vitsailevat toisilleen hiuksistani ja läskeistäni junamatkalla töistä kotiin, ottavat minut käyttöön uutena lempinimenä tarkoittamaan harhautunutta kylkiäistä, jonka vaimo nussii sarjamurhaajan kanssa.

Lehtikirjoitusten typeryydellä ei ole mitään rajaa. Ne yrittävät kaupitella juttua seksillä, tekemällä Susiesta turhautuneen lähiörouvan. Yhdessä tabloidissa ihmisiä varoitetaan enää luottamasta lääkäreihinsä.

Olen tuonut kaikki lehdet tänne yläkertaan työhuoneeseen, piiloon Margielta. Tiedän, ettei siinä ole mitään järkeä, mutta en halua näitä juttuja hänen lähelleen. En halua, että hänen täydelliset pikku kätösensä ruusuisine kynsineen koskevatkaan paperiin, jolle ne on painettu. Tuntuu aivan anteeksiantamattomalta julmuudelta sotkea niin kallisarvoista, viatonta elämää sellaisilla hirvittävillä syytöksillä. Hän näkee ne kyllä sitten joku päivä. Hän tulee uteliaaksi ja etsii ne käsiinsä, enkä minä voi loputtomiin varjella häntä niiltä. Tämä julkaistiin eilen:

SEKSITOHTORI TUOMIOLLA PSYKORAKASTAJAN MURHASTA

Tohtori Susie Harriotin, 30, oikeudenkäynnissä odotetaan tänään ratkaisua. Tohtori Susieta, entistä Sunnyfieldsin valtion mielisairaalan psykiatria, syytetään Andrew Gow'n, 33, raa'asta murhasta. Gow oli aiemmin todettu syylliseksi "Riversiden Viiltäjäsurmina" tunnettuun murhasarjaan mutta pääsi hiljattain vapaaksi ylemmän oikeusasteen kumottua tuomion. Hänet löydettiin kuolleena Ylämailta autiomökistä, missä hän oli vuotanut kuiviin. Syyttäjä väittää, että tri Harriot oli rakastunut Gow'hun ja tappanut tämän koska oli raivostunut miehen avioiduttua toisen naisen kanssa.

Gow'n nuorikon Donna McGovernin ruumista ei ole edelleenkään löydetty, vaikka tutkimuksissa todettiin että pariskunnan valkoisesta Golf Polo -merkkisestä autosta tavattu veri oli naisesta peräisin. Strathclyden poliisi on ilmoittanut olevansa halukas nostamaan syytteen neiti McGovernin kuolemasta, mikäli tri Harriot saa vapauttavan tuomion kesken olevassa oikeudenkäynnissä. Poliisin edustaja totesi eilen:
"Kesäkuukausina Sutherlandin kukkuloilla riittää vaeltajia, ja pyydämmekin yleisöä pysymään valppaina ja pitämään silmällä kaikkea epätavallista."