***

Kaupunki hiljenee.
Yövartija asettautuu matolleen,
katukauppias sytyttää myrskylyhdyn,
neidot ripustavat peilin
jalkakäytävällä kasvavan puun oksaan,
viimeistelevät kampauksensa,
lisäävät väriä huuliin.




Hän nuuhkii tuoksuja katukauppiaan grillin luona,
sanoo myyjälle ettei ole syönyt moneen päivään.
- Kaikki rahat menivät veljeni mopoon, ja ihan vähän tähän kampaukseen.



Hän pysähtyy viereen, kysyy
saisiko tulla suihkuun huoneeseeni,
hän kuiskaa pitävänsä vanhoista miehistä,
koska vanhat miehet eivät vaadi paljon.
- Mutta ne vanhat miehet
jotka vaativat liikoja,
ovat pahoja,
mikseivät kuole pois!
Hän ei ole enää nuori,
ei peilaa yhtä kiihkeästi,
varoittaa että vatsa ja rinnat eivät ole kuin ennen,
mutta hän voi silti riisuutua,
ellen pelkää tatuointeja.



Olet katsellut minua koko illan.

Se ei pidä paikkaansa,
mutta katson häntä nyt.
Hän on bambua notkeampi,
piikitön ruusu,
mietin miltä hän näyttää
kietoessaan kätensä
mopotaksin kuljettajan ympärille.
Kuka tietää millainen kampaus
hänellä on huomenna,
tunnistaisinko hänet,
jos hän tulisi vastaan?



Katso minua,
olen sinun,
lopeta etsiminen,
olen sinun,
rakastan sinua
kuin kuka muu tahansa,
tämän silmänräpäyksen
ja unohdan sinut ennen kuin
aurinko nousee.
Hän on uljas nainen,
en tiedä hänestä mitään,
hän kulkee pää pystyssä.
Onko hänellä nuori rakastaja
vai kuka kuiskaa viisauden sanoja
hänen korviinsa?

Sikari on palanut tervarajaan,
en halua juoda enää,
kotiin ei ole pitkälti,
lähtisit jo,
lähtisit jo!
Ei täällä ole enää mitään sinulle.
Se että muuallakaan ei ole,
ei ole syy jäämiseen.