***

On siis aika kääriä hihat ja ryhtyä töihin. Vaikka ihan ensin tietenkin, laiska kun olen, yritän välttyä työnteolta ja keksin tekosyitä sille miksi tekstini täytyy jo olla valmis. Nämä tekosyyt järkeni kumoaa yksitellen. Taistelun kulku voi mennä esimerkiksi näin:

1. Eka versio on aina paras, ja kun korjaat sitä, tuoreus katoaa — ei katoa, luota itseesi!

2. On nämä riimit ihan kelvollisia — ei ole, jos ei ole!

3. Toinen säkeistö ei ole niin tärkeä, se voi olla huonompikin — on ne kaikki tärkeitä!

4. Bridge ei ole niin tärkeä — no miksi se sitten on siellä?

5. Ei tämä niin paljon muistuta sitä yhtä tunnettua hittibiisiä — tiedä mitä teet, plagiointia ei pysty selittelemään jälkikäteen!

6. Studiossa sitten myöhemmin korjaillaan — höpö höpö!

7. Aika loppuu, nyt tämän pitää olla valmis — järjestä lisää aikaa!

8. Vähän kehno nimi laululla, mutta menettelee — joo, ei se harmita kuin koko loppuelämän!

9. On tämä loppukin ihan jees — jaa jaa, loppuiko kärsivällisyys?

10. No, tämä teksti menee nyt joka tapauksessa roskikseen — sinnekö sinun on tarkoitus kirjoittaa?

11. Eiköhän tämä hinkkaus riitä, nehän kehuu minua neroksi — huonosti kirjoittava nero haisee pahalta!

Kun sisäinen taistelu laiskuuden tappioksi on käyty, on aika aloittaa tekstin tarkistus ja korjailu. Toki tarve korjailemiseen saattaa tulla myös muiden henkilöiden taholta. Tuottaja, artisti, levy-yhtiöpomo tai bändikaverisi saattavat kaikki esittää epämiellyttäviä kysymyksiä, joiden seurauksena kynä on vain otettava kauniiseen käteen.