Tekstinäyte

Kutsun erottavan tribalismin ja taantumuksellisen fundamentalismin voimia Jihadiksi (joka ei tässä liity islaminuskoon) ja yhdistävän modernisaation sekä aggressiivisen taloudellisen ja kulttuurisen globalisaation voimia McMaailmaksi (josta Amerikka ei ole yksin vastuussa). Näiden näennäisesti vastakkaisten voimien yhteentörmäystä on rajusti pahentanut se, että ne ovat toisistaan riippuvaisia. Tässä kirjassa varoitan, että demokratia on puristuksissa kahden liikkeen törmäyskohdassa, ja koska molemmat liikkeet vaikuttavat omista syistään olevan piittaamatta vapauden kohtalosta, demokratia saattaa joutua kärsimään suunnattomasti. Onkin ilmeistä, että kun käymme uuteen sotilaalliseen hyökkäykseen (ei islamiksi vaan militantiksi fundamentalismiksi käsitettyä) Jihadia vastaan, käynnissä olevan taistelun pääasialliseksi uhriksi voi joutua pikemminkin demokratia kuin terrorismi.

Vain globalisoimalla yhteiskunnalliset ja demokraattiset instituutiot voidaan ehkä päästä irti globaalista sodasta modernin ja sen loukattujen kriitikoiden välillä. Demokratia on vastaus sekä Jihadille että McMaailmalle. Se on suora vastaus niiden ihmisten mielipahaan ja henkiseen pahoinvointiin, jotka pitävät arvojen vähättelyä ja yhdenmukaistumista kulttuurisen moninaisuuden sekä henkisen ja moraalisen vakavamielisyyden häpäisemisenä. Demokratia vastaa myös köyhyydestä ja epätoivosta kärsivien ihmisten valituksiin, joiden syynä ovat säätelemättömät maailmanmarkkinat ja demokraattisten kansallisvaltioiden inhimillistävistä pidäkkeistä irti päässyt kapitalismi. Kun sosiaalinen globalisaatio laajentaa demokratiaa myös globaalille markkinasektorille, ne, jotka haluavat liittyä moderniin maailmaan ja päästä osallisiksi sen taloudellisesta siunauksellisuudesta, voivat saada mahdollisuuksia vastuuseen, osallistumiseen ja johtamiseen. Kutsun erottavan tribalismin ja taantumuksellisen fundamentalismin voimia Jihadiksi (joka ei tässä liity islaminuskoon) ja yhdistävän modernisaation sekä aggressiivisen taloudellisen ja kulttuurisen globalisaation voimia McMaailmaksi (josta Amerikka ei ole yksin vastuussa). Näiden näennäisesti vastakkaisten voimien yhteentörmäystä on rajusti pahentanut se, että ne ovat toisistaan riippuvaisia. Tässä kirjassa varoitan, että demokratia on puristuksissa kahden liikkeen törmäyskohdassa, ja koska molemmat liikkeet vaikuttavat omista syistään olevan piittaamatta vapauden kohtalosta, demokratia saattaa joutua kärsimään suunnattomasti. Onkin ilmeistä, että kun käymme uuteen sotilaalliseen hyökkäykseen (ei islamiksi vaan militantiksi fundamentalismiksi käsitettyä) Jihadia vastaan, käynnissä olevan taistelun pääasialliseksi uhriksi voi joutua pikemminkin demokratia kuin terrorismi. Vain globalisoimalla yhteiskunnalliset ja demokraattiset instituutiot voidaan ehkä päästä irti globaalista sodasta modernin ja sen loukattujen kriitikoiden välillä. Demokratia on vastaus sekä Jihadille että McMaailmalle. Se on suora vastaus niiden ihmisten mielipahaan ja henkiseen pahoinvointiin, jotka pitävät arvojen vähättelyä ja yhdenmukaistumista kulttuurisen moninaisuuden sekä henkisen ja moraalisen vakavamielisyyden häpäisemisenä. Demokratia vastaa myös köyhyydestä ja epätoivosta kärsivien ihmisten valituksiin, joiden syynä ovat säätelemättömät maailmanmarkkinat ja demokraattisten kansallisvaltioiden inhimillistävistä pidäkkeistä irti päässyt kapitalismi. Kun sosiaalinen globalisaatio laajentaa demokratiaa myös globaalille markkinasektorille, ne, jotka haluavat liittyä moderniin maailmaan ja päästä osallisiksi sen taloudellisesta siunauksellisuudesta, voivat saada mahdollisuuksia vastuuseen, osallistumiseen ja johtamiseen.