Aluksessa oli sillä hetkellä sataneljäkymmentäviisi ihmistä. Useimmat olivat kerääntyneet kuulemaan Bellan ilmoitusta. He olivat liimautuneet soikean kuntosalin seinämille kytkeytyneinä koukkuihin, tarranauhoihin, gekkoflexiin ja kehoon kehoa vasten.

Sali — joka toimi myös kokoussalina ja säteilymyrskysuojana — oli tavallisesti pyörimisliikkeessä keinotekoisen painovoiman tuottamiseksi, mutta siinä tapauksessa Bella ei olisi kyennyt leijumaan ilmassa salin keskelle puhuakseen miehistölle.

"Olen pahoillani —" Parry aloitti empien Svetlanan päästyä hänen viereensä.
"Tiedäthän… siitä aikaisemmasta pikku jutusta. Et varmaankaan kaivannut sitä, että minäkin aloin kiukutella sinulle kaikkien muiden ohella."
"En. En tänään."
"Se johtui vain siitä, että halusimme niin kovasti päästä leikkimään komeettamme kanssa, kulta."
"Kaipa pojat ovat aina poikia." Svetlana puristi Parrya nopeasti antaakseen tämän ymmärtää, että kaikki oli kunnossa.
"Mutta se on nyt jo ikivanha juttu."
"Niinhän Bella kertoi. Onko sinulla aavistustakaan, mistä tässä on kyse?"

Parryn huolestunut ilme lientyi — hän tiesi olevansa ainakin toistaiseksi kuivilla.

"En ehtinyt vilkaista ShipNetiä. Oliko siellä —"
"Ei mitään. CNN oli pimeänä, samoin Space.com, kaikki muukin. Bella taisi katkoa yhteydet."
"Sitä minäkin arvelin. Voit uskoa, että jalkapallofanit eivät olleet iloisia."
Svetlana yritti näyttää ymmärtäväiseltä.
"Eivätkö?"
"Bella sammutti lähetyksen kesken Kiovan pelin rankkarikisan."

"Voi raukkoja."