Tekstinäyte

Sentimentaalista näyttelijätärtä Suomalaisessa Teatterissa edusti vuonna 1876 taloon tullut Kaarola Avellan, josta toivottiin suurta tähteä. Kaarola Avellan oli syntynyt vuonna 1853 eli hän oli neljä vuotta Ida Aalbergia vanhempi. Hän oli ensimmäinen säätyläistaustainen nuori nainen, joka antautui näyttelijättäreksi Suomessa. Huolimatta saamastaan koulutuksesta riikinruotsalaisessa säätyläistyttöjen sisäoppilaitoksessa kamreeri Avellanin tyttäret saivat kaikki suomalaisuuskärpäsen pureman. Aura-sisaren oli tarkoitus lähteä opiskelemaan Tukholmaan laulajattereksi. Hän kuitenkin kihlautui ja peruutti matkansa. Sen sijaan Kaarola pääsi matkaan ja opiskeli Betty Almlöfin yksityisoppilaana Dramatenin oppilaskoulussa vuosina 1874—75. Helmi Krohnin mukaan Kaarolan tavoitteena ei ensisijaisesti ollut näyttelijäntyö. Hän päätti kuitenkin palata Suomeen harjoittamaan suomen kieltä ja pestautua Suomalaiseen Teatteriin, jonka toimintaa Avellanin perhe oli läheltä seurannut koko sen toiminnan ajan.

Kaarola Avellan kouluttautui Tukholmassa osaksi sikäläistä teatteritraditiota, joka vielä oli pitkälti 1700-luvun näyttelijäntyökäsityksen perillinen. Varallisuutensa ansiosta hän saattoi kuitenkin rahoittaa itse opintomatkoja muun muassa Pariisiin ja Berliiniin, mikä suuresti vaikutti hänen näyttelijäntyönsä laatuun. On huomattava, että Kaarola Avellan oli gestiikkaa merkittävällä tavalla uudistaneen Signe Hebben henkilökohtaisia tuttavia. Sen lisäksi, että hänellä oli Pariisissa tilaisuus nähä muun muassa Sarah Bernhardtin esiintyvän, hän oli myös ensimmäisiä Suomessa, joka näki Meiningenin herttuan seurueen. Sen sijaan saksalaisen deklamaatiota korostavan pateettisen koulun vaikutus ei ilmeisesti Avellanin kohdalla ollut yhtä suuri kuin Ida Aalbergin. Voitaisiinkin sanoa Aalbergin kehittyneen spontaanista ilmaisusta kohti deklamoivaa tragedianäyttelemistä ja Avellanin puolestaan sentimentaalisesta, sääntöjen rajaamasta ilmaisusta kohti näyttämöllistä realismia. Matrikkelit selittävät mieluusti, että Kaarola Avellanin ero teatterista olisi myöhemmin johtunut siitä, että hän oli pitkään Ida Aalbergin kanssa kilpailtuaan hävinnyt niin yleisön kuin Bergbomienkin suosiossa.