Didion, Joan Iltojen sinessä
Kerro kaverilleKauniisti ja haikeasti elämän käännekohdista
Iltojen sinessä alkaa heinäkuun 26. päivä 2010 Didionin muistellessa tyttärensä Quintana Roon seitsemän vuotta aiemmin pidettyjä häitä. Ajatus siitä, että tänään olisi tyttären seitsemäs hääpäivä, herättää eloisia tuokiokuvia Quintanan lapsuudesta ja kouluvuosista. Didion pohtii tytärtään ja rooliaan vanhempana, kysyy suoria kysymyksiä, joita kuka tahansa lapsensa menettänyt kysyisi. Hän tuntee epäonnistuneensa, eikä tiedä johtuiko se ymmärtämättä tai löytämättä jääneistä vihjeistä. Ajatuksiin kytkeytyy saumattomasti sattumuksia, jotka korostavat hänen omaa ikäänsä, jota hänen on vaikea tunnustaa saati hyväksyä.
Iltojen sini – pitkät, vienot illan tunnit kesäpäivänseisauksen jälkeen – on ”vastakohta kirkkauden sammumiselle, mutta myös varoitus siitä”. Didionin Iltojen sinessä puolestaan on paitsi unohtumaton myös syvästi liikuttava – ja tyylillisesti loistokas.
"Lukeminen tuntuu siltä kuin Didion istuisi itse tuossa vastapäätä ja kertoisi, miten kaikki kävi. Ja se tarina on pakko kuulla loppuun." – Sonja Saarikoski, Image
"Didion kirjoittaa viisaita sanoja, jotka haastavat lukijan pohtimaan oman elämänsä rajallisuutta. Illan sini tuo viestin: on aika pohtia sitä, mikä lopulta on tärkeää." – Virpi Saarinen, Super
"Didion onnistuu olemaan sekä liikuttavan hauras että raivostuttavan itsekeskeinen. Siis inhimillinen." – Mari Paalosalo-Jussinmäki, Olivia
"Like onkin tehnyt varsinaisen kulttuuriteon alkaessaan kääntää älykön tuotantoa suomeksi." – Martta Kaukonen, Ilona
