***

Turmamyrsky nousi.

Sylveste seisoi kaivauksen reunalla ja mietti, mahtaisivatko mitkään hänen työnsä jäljistä selviytyä yön yli. Arkeologinen kaivausalue muodostui syvistä, nelikulmaisista kuiluista, joita erottivat toisistaan jyrkkäseinäiset maavallit: perinteinen Wheelerin kehittämä kaivantotyyppi. Kuilut tunkeutuivat kymmenien metrien syvyyteen, ja niiden seinämiä tukivat läpinäkyvät, hypertimantista valmistetut padot. Timanttikalvoja painoivat geologisen historian miljoonavuotiset kerrostumat. Silti tarvittaisiin vain yksi kunnon tomumyrsky — yksi kunnon turmamyrsky — täyttämään kuilut lähes maanpinnan tasalle.

"Vahvistus, sir", sanoi yksi hänen ryhmänsä jäsenistä työntyessään ulos ensimmäisestä matalasta ryömijästä. Miehen ääni kuului tukahtuneesti hänen hengityssuojansa takaa. "Cuvier on juuri antanut vakavan säävaroituksen koko Pohjois-Nekhebetin maa-alueelle. Kaikkia pinnalla olevia ryhmiä neuvotaan palaamaan lähimpään tukikohtaan."
"Tarkoitatko, että meidän pitäisi pakata tavaramme ja ajaa takaisin Mantelliin?"
"Myrskystä tulee ankara, sir." Mies epäröi vetäen takkinsa kaulusta kireämmälle kaulansa ympärille. "Annanko yleisen evakuointimääräyksen?"

Sylveste katseli alas kaivausalueelle, jossa kunkin kuilun seinämiä valaisivat kirkkaina ympäri aluetta sirotellut valonheitinrivistöt. Näillä leveysasteilla Pavonis ei koskaan kohonnut taivaalla kyllin korkealle tarjotakseen juurikaan hyödyllistä valoa; vajotessaan nyt kohti taivaanrantaa suurien tomuverhojen hämärtämänä se oli tuskin muuta kuin ruosteenpunainen tahra, johon hänen oli vaikea kohdistaa katsettaan. Pian tulisivat tomupyörteet, jotka kiitäisivät Pteron tasankojen poikki kuin lasten leikkihyrrät, joiden jousi oli pingotettu liian kireälle. Perässä seuraava myrskyn päärintama kohoaisi taivaalle kuin musta alasin.

"Ei", hän sanoi. "Meillä ei ole mitään syytä lähteä täältä. Olemme täällä hyvässä suojassa — noissa kallioissa näkyy tuskin lainkaan eroosion jälkiä, ellet ole sattunut huomaamaan. Jos myrsky käy liian rajuksi, suojaudumme ryömijöihin."

Mies katseli kalliota ja pudisteli päätään kuin epäillen kuulleensa väärin. "Sir, Cuvier antaa näin vakavan myrskyvaroituksen vain kerran vuodessa tai kahdessa — tämä on aivan toista luokkaa kuin mikään aikaisemmin kokemamme."

"Puhu omasta puolestasi", Sylveste sanoi ja pani merkille tavan, jolla miehen katse osui nopeasti hänen silmiinsä ja kääntyi taas nolostuneena pois. "Kuuntele minua. Meillä ei ole varaa hylätä tätä kaivausta. Ymmärrätkö?"

Mies katseli kaivausta. "Voimme suojata kaiken esiin kaivamamme peitteillä, sir. Ja haudata lähetin-vastaanottimia. Pystymme löytämään kohteen uudelleen ja pääsemään nykyiseen tilanteeseemme, vaikka tomu hautaisi kaikki kuilut alleen." Tomusuojalasien takana näkyvät silmät olivat hurjat, anovat. "Palatessamme voimme pystyttää kupolin koko kaivauksen ylle. Eikö se olisi parasta, sir, parempi kuin vaarantaa täällä olevat ihmiset ja laitteet?"

Sylveste astui askeleen lähemmäksi miestä pakottaen tämän perääntymään kohti kaivauksen lähimmän kuilun reunaa. "Toimit seuraavasti. Käsket kaikkien kaivausryhmien jatkaa työskentelyä, kunnes ilmoitan toisin, ja kerrot heille, ettei Mantelliin perääntyminen tule kysymykseenkään. Haluan, että ryömijöihin viedään sillä välin vain kaikkein herkimmät instrumentit. Onko selvä?"