Sirkuksen tiedotuskeskuksen toiminnanjohtaja Tomi Purovaara näkee sirkuksen kulttuurisen merkityksen muutokset heijastuksena suomalaisen yhteiskunnan murroksesta. "Sirkuskulttuurimme on rakennettu viimeisen 30 vuoden aikana lähes tyhjästä. Tämän päivän värikylläiseen ryhmäkuvaan kuuluvat nuorisosirkukset, perinteinen sirkus ja estraditaide sekä nykysirkus. Sirkuksen kehityksen moottorit löytyvät alan peräänantamattomista uranuurtajista — kuten myös populaarikulttuurin, taidekäsitysten sekä yhteiskunta- ja kulttuuripolitiikan kehityslinjoista. Nykyajan sirkus on kuva suomalaisen elämäntavan muutoksesta" summaa Purovaara.

Purovaaran Ihmeen väkeä! -kirja esittelee kattavasti suomalaisen sirkuksen historian. Sirkustaiteilijoiden ja muiden vaikuttajien näkeyksiä taustoittavat valaisevat, yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin muutoksiin kytkeytyvät johdantoluvut. Vuosina 1935—1983 syntyneet haastatellut on jaettu kuuteen eri sirkussukupolveen, joiden edustajille sirkuksen kehitystaistelut ovat kaikille olleet omanlaisiaan.

Uranuurtajasukupolvea edustaa pitkään maamme ainoana jonglöörina toiminut Björn "Henrico" Gammals. "Urani käynnistyi toden teolla vuonna 1951 voitettuani Linnanmäen kykyjenetsintäkilpailun artistisarjan. Sirkuksen arvostus on noussut viime vuosikymmeninä todella paljon. Kun esiinnyin tivolisirkuksissa, meitä artisteja katsottiin alaspäin. Olimme alempaa kastia muihin ihmisiin verrattuna. Nythän tämä on ammatti muiden joukossa."

Nykysirkuksen pioneerisukupolven näkökulmaa kirjassa avaa muun muassa jonglööri Ville Walo. "Muutos on tapahtunut viimeisten neljän viiden vuoden aikana. Arvostus on noussut valtiovallan silmissä. On noteerattu, että meidän työmme on merkittävää kotimaassa ja ulkomailla. Itseluottamuksen pitää olla kunnossa. Jos ei itse usko omaan tekemiseensä, ei siihen usko kukaan muukaan", toteaa viime vuosien aikana kansainvälisen läpimurron tehnyt Walo.