Sinun tissisi eivät ole sinun 

Laura Halminen


Se alkaa neuvolan kasvukäyristä. SD miinus yksi tai kaksi on liian lyhyt tai laiha. SD plus yksi tai kaksi on liian pitkä tai paksu. Se jatkuu nukkeleikeissä, kun huomaa että Bratz-nukella on huomattavasti kapeampi vyötärö kuin Barbiella.
    Peruskoulussa se jatkuu, kun biologian tunnilla opetetaan että tytöistä tulee äitejä ja pojista isiä. Pojat oivaltavat, että tytöille kasvaa tissit. Viidennellä luokalla ne voivat olla jo arat, ja niiden suojeleminen kouraisuilta välituntivalvojan silmän välttäessä on ikävää. Yritä siinä sitten selittää miksi et pelaa muiden kanssa liikuntatunnilla pesäpalloa, kun hyppiminen ja juokseminen sattuu.
    Kouluruokalassa kuudennella joku on jo oppinut laihduttamaan. Ei voi syödä kuin näkkileivän ja senkin ilman margariinia. Hän on jotenkin enemmän kuin muut tytöt.
    Yläasteella kuvaan astuvat seksikokeilut. Teinityttö lainaa kehonsa poikaystävien käyttöön ja lunastaa sitä kautta itselleen hyväksynnän. Silloin pitää jo tietää, kenelle kannattaa antaa. Jos annat väärälle pojalle tai liian aikaisin, olet huora. Jos et anna väärälle pojalle riittävän aikaisin, olet pihtari. Jos pukeudut löysään villapaitaan, olet nörtti. Jos paita on kireä, olet huora. Jos kasvukäyrä on plussalla, olet läski. Läskiä eivät pojat halua panna. Jos kukaan ei halua lainata kroppaasi, olet jotenkin vähemmän kuin muut tytöt.
    Kun pukeutuu juhlaan, on syytä miettiä mitä kohtia itsestään korostaa. Päärynävartaloisen kannattaa valita suorat ja leveät lahkeet, harteikkaalle ei sovi kautta linjan kireä yläosa. Lopulta kun on onnistunut valitsemaan omaa vartalotyyppiä imartelevan asukokonaisuuden, palkinnoksi yökerhon tiskillä miehinen koura tarrautuu takapuoleesi. Miehisen kouran haltijalle kroppasi kuulunee, hänen mielestään ainakin.
    Liikuntaharrasteissa nainen lainaa kehonsa erilaisille odotuksille. Allit pois, kiertäjä kireäksi, riittävän monella ja kivuliaalla vatsalihasliikkeellä lunastaa itselleen illalla suklaapatukan tai pyyhkii pois sen eilen syödyn jäätelön. Löysä nivel, atooppinen iho, katkenneet kynnet ja ajelemattomat ihokarvat ajavat samaa asiaa: kokonaisuus ei ole täydellinen. Jotain on liikaa. Jotain on liian vähän.
    Aikuisena ehkäisystä huolehtii useimmiten nainen. Näin on varminta, ja lääketeollisuus on huolehtinut meille pillerit, kapselit ja kierukat. Ravintolajonossa viikonloppuisin nuorten kollien lauma nauraa räkäisesti: ”Kovat kundit panee paljaalla.” Parisuhteen seksielämässä pitää kuunnella miehen toiveita, pitää ”antaa” edestä ja takaa. Pitää olla riittävän mielikuvituksekas. Jos antaa turhan harvoin, saa pelätä että kumppani pettää. Jos antaa vain yhdessä asennossa, on lahna. Jos antaa kolmasti vuorokaudessa, on hyperseksuaalinen. ”Nymfo”, me höröttelemme kuin vähämielistä, miehetkin työpaikan ruokatunnilla, tuhahdellen kuin halpaa makkaraa, vaikka jokainen Mikko, Jaakko ja Harri tietää, että olisihan se hienoa jos olisi oma Jenna Jameson makkarissa.
    Jos nainen ei huolehdi ehkäisystä, hän tulee raskaaksi. Hänen kehoonsa muuttaa asumaan toinen ihminen, pieni, avuton ja tuntematon. Hänen parhaakseen on tehtävä kaikkensa, sellaisen, jota ei ole koskaan tavannutkaan. Naisen alapään vaiheille on muuttanut alien, ihmisen aihio, jolle keho toimii kasvatusalustana. Siihen samaan kroppaan, joka edellisellä yhdyntäkerralla vielä palveli miestä ja edellisellä kuntosalikäynnillä tulevan kesän arvioivia katseita uimarannalla.
    Raskaus runtelee naisen kehoa. Jos et alkuraskaudessa oksenna ympäriinsä pidäkkeettömästi, hienoa. Keskiraskaudessa painokäyrä kipuaa uuteen, uljaaseen nousuun ja rinnat alkavat näyttää vierailta. Alkossa käydessäsi muilla asiakkailla on sosiaalinen oikeus mulkoilla mahaasi ja viinipulloja korissa. Yritä siinä sitten kertoa, että miehesi ei ole raskaana mutta ei itse töiltään viinakauppaan ehdi.
    Naisella, joka ei ole synnyttänyt, ei ole lupa sanoa lapsen saamisesta mitään. Aiheen määrittävät synnyttäneet naiset, joita ympäröi salaisuuksien taikapiiri joka syntyy kokonaisvaltaisesta mullistuksesta nimeltä äitiys. Näitä naisia kehystää aquarakkuloiden, episiotomian ja muiden termien munkkilatina, jossa runnellun kansallisomaisuuden muistamisen sijaan huokaistaan seesteisesti että kyllä se lapsi on tärkein. Tuska menetetystä kehosta ei sovi keskusteluun. Ikään kuin se nyt olisi jotenkin lapselta pois. Kukaan ei varoita, että episiotomia tarkoittaa emättimen ja peräaukon välisen lihan väkivaltaista leikkaamista. Kukaan ei varoita, että synnytyksen jälkeen voi laskea lorotella alleen niin että joutuu miettimään kumpi niitä vaippoja enemmän tarvitsee, äiti vai vauva. Kukaan ei varoita että kumppanin seksihalujen tiheyteen ei vaikuta se oletko sinä ehtinyt ajatellakaan mitään kiihottavaa viimeisiin kuukausiin.
    Tuon uuden ihmisen parhaaksi noudatetaan YK:n lapsen oikeuksien julistusta, jonka mukaan lapsella on oikeus parhaaseen mahdolliseen ravintoon, rintamaitoon. Eikä siinä mitään, ellei seksiteollisuus olisi jo varannut noita maitorauhasia omaan käyttöönsä. Nyt vauva ottaa haltuunsa ne samat tissit, joita pojanklopit koulussa kourivat ja parisuhteessa mies hellästi kosketteli. Siinä ne roikkuvat, kun katsot alaspäin – hinkit, utareet, daisarit. Sisällä silikonia, päällä näkyvimpänä rintapumpun runtelema, verestävä nänni.
    Viimeistään raskaus, synnytys ja lapsen hoito huuhtaisevat alas viemäristä kaiken maailman tasa-arvon ideaalit. Kun naiselta kielletään työnteko synnytyksen hujakoilla oikein lain turvin, ryhtyy pohtimaan mihin ihmeen koneeseen se naisen pää oikein on liitetty. Ja kuka on koneenkäyttäjä?
    Kun on saanut lapsen ulos itsestään, alkaa kova kiire muuttua takaisin miestä miellyttäväksi naiseksi. Ei sovi jäädä hiekkalaatikon reunalle istuksimaan tukka rasvaisena, sillä se on kuulemma varma keino tuhota oma perheidylli. Mies nimittäin saattaa lähteä jonkun toisen mukaan, jonkun sellaisen joka paremmin täyttää ulkoa asetetut ideaalit.
    Vaikka lapsi olisi jo aikuinen ja kumppani kuopattu, kehoon kohdistuvat vaatimukset on istutettu syvälle. Seniorinaiseen kohdistuvat vaatimukset perustellaan terveyden normeilla. Kyttää kolesterolia, vahdi verenpainetta ja upota ansiosi osterivinokaspillereihin ja vihreään kahviin jos mielit jatkaa tätä kituliasta elämää yli kuudenkympin.
    Tämä naisen kehoksi kutsuttu helvetinkone ei missään vaiheessa elämää kuulu vain naiselle itselleen. Tieteelle ruumis kulttuurillisen vallankäytön kohteena on ollut jo pitkään tuttu, ja feministeillä on ollut sanottavansa asiasta maailman sivu. Niille, jotka eivät ole kuluttaneet takalistoaan Michel Foucaultin biovallan tai feministisen teorian parissa, esimerkit ovat kuitenkin sitä konkreettisinta todellisuutta.
    Siinä todellisuudessa keskeisimmäksi nousee kysymys miksi.
    Tämä kaikki sekoittaa naisen pään, joka on väistämättä kiinnitetty siihen ruumiiseen, joka kuuluu aina jollekulle muulle. Siihen päähän äiti takoi parhaan taitonsa mukaan, että vain tytär itse päättää kenen pojan kanssa on. Samaa yrittivät Suosikin Eki-setä, uma-aaltoset ja muut hyväntahtoiset kasvattajat. Miksi he eivät pystyneet vaimentamaan näitä ristiriitaisia viestejä?
    Erityisen häiritseväksi kaiken edellä kuvatun tekee se, etteivät tähän kehon omimiseen ja sen tukemiseen syyllisty vain miehet. Naiset tekevät sen ihan itse. Urallaan pärjänneen naisen lasten hyvinvointia epäillään, kaunista huoritellaan. Huora ei ole kauhistus miehelle (hehän maksullisten palveluksia käyttävät!), vaan toiselle naiselle. Hän on uhka.
    Lopputuloksena on hullu akka. Vasemmalta vino, eriparitissinen, karvainen, läski ja lauta. Känsäkourainen, kynsi katkenneena, anorektikko, ortorektikko, bulimikko ja liian bodattu. Isoperseinen, suklaanhimoinen, ärsyttävä, hysteerinen ja neuroottinen.
    Aina väärin. Kaikkien mielestä väärin. Jos ei muuten, niin tuo sinun kynsilakkasi nyt ei ainakaan kuulu 2000-luvulle.