Niinpä naiset rakastavat minua. 

Langetin kirouksen puoli vuosisataa sitten. Se on määrittänyt elämääni siitä lähtien kun täytin kymmenen. Sen seurauksena olen käynyt vuoropuhelua ja etsinyt hyvitystä. Kirjoitan tarinoita lohduttaakseni hänen haamuaan. Hän on läsnä kaikkialla ja silti vieras. Muut naiset ovat lihaa ja verta. Heillä on omat tarinansa. Heidän kosketuksensa on pelastanut minut erinäisiä kertoja, ja heidän avullaan olen selvinnyt järjettömistä haluista ja pyrkimyksistä. He ovat sietäneet holtittomuuttani ja saalistajan vaistojani. Olen torjunut heidän nuhteitaan. Lahjakkuuteni tarinankertojana juontuu hetkestä, jolloin toivoin hänen kuolevan ja tilasin hänen murhansa. Saan naisilta maailman, ja he säilyttävät sitä minua varten. En voi enää etsiä Häntä heidän luotaan. Olen pakkomielteeni äärirajoilla. Hänen tarinansa on jäätävä heidän tarinansa varjoon. Minun on kunnioitettava heitä ja tehtävä ero Hänen ja heidän välilleen. Etsintä on ollut summittaista mutta myös harkittua. Olen tyytyväinen, etten ole pelkästään hutiloinut. Kaiken nielevässä halussa on ollut armollisia sävyjä.

Kuumeinen uni. Minun on tulkittava se kunnioittavasti. Naiset ovat kaikki menneet pois. Olen kuin ruumiiton ilman heitä. Jos puhuttelen heitä vilpittömästi, voin vapautua vimmasta. Laskea irti ja koskettaa taas hellästi. Löydän vastaukset unista ja muistoista. He löytävät minut yksin ja puhuvat minulle pimeässä.

1. LUKU

Lukumäärällä ei ole väliä. En laske kaatoja, pidä listaa tai leuhki. Tilastot hämärtävät tarkoituksen ja merkityksen. Näin ollen lukuni ei kerro koko totuutta. Tyttöystäviä, vaimoja, yhden illan juttuja, maksettuja seuralaisia. Vaatimaton alku. Valloitusten vyöry myöhemmin. Määrä ei merkitse paskan vertaa kohdallani. Ei liioin kontaktien nopea kasvu. Olin katselija alusta lähtien. Näköyhteys merkitsi voittoa. Kirous antoi kertojan lahjan. Tirkistelijän katse hioi sitä. Elin jo lapsena kirjojeni kieroutuneiden sankarien maailmassa.

Me etsimme. Silmät pullistuvat ja katse kiertää. Katselemme naisia. Haluamme jotain suunnatonta. Sankarini eivät vielä tiedä sitä. Heidän neitseellisellä luojallaan ei ole harmainta aavistusta. Emme tiedä tulkitsevamme luonteita. Etsimme, jotta voimme lopettaa etsimisen. Kaipaamme naista, joka yksin takaa moraalisesti arvokkaan elämän. Tunnistamme Hänet, kun näemme Hänet. Siihen asti etsimme.

Pakkomielteestä on varhainen todiste. Se on päivätty 17.2. 1955. Se edeltää kirousta kolmella vuodella. Mustavalkokuva leikkikentältä.

Etualalla on kiipeilyteline, kaksi liukumäkeä ja hiekkalaatikko. Seison yksin vasemmalla. Epäsiisti hujoppi. Jokin kuohuttaa mieltäni. Sekopäinen lapsi, jota huolet painavat. Pienet nappisilmät. Poika tuijottaa neljää tyttöä, jotka ovat kerääntyneet kuvan oikeaan laitaan. Runsaasti yksityiskohtia ja hilpeitä, keveästi liikehtiviä lapsia. Jännitän vartaloani ja tarkkailen. Katse on uskomattoman kiihkeä. Luen ajatukseni 54 vuoden takaa.

Neljä tyttöä edustavat Toiseutta. Olen hurskas luterilainen poika. Ihastuksia voi olla vain yksi. Onko se hän, hän, hän vai Hän?

Kuva on luultavasti äidin ottama. Puolueeton aikuinen rajaisi kahjon pikkupojan pois. Jean Hilliker 39-vuotiaana. Kalpea iho ja punaiset hiukset, jotka olivat keskeltä jakauksella ja jotka oli sidottu taakse. Minun piirteeni ja kiihkeä katseeni. Liikkeiden viehkeä varmuus, joka minulta on aina puuttunut.

Kuva ei kerro sen enempää. Olin yhä liian nuori kuljeksimaan vapaasti ja kurkkimaan ikkunoista. Vanhempani laittoivat kattilat jakoon myöhemmin samana vuonna. Jean Hilliker sai huoltajuuden. Hän potkaisi isän pihalle, ja tämä muutti halpaan kämppään muutaman korttelin päähän. Livahdin usein isän luo. Korkeat pensaat ja kaihtimet estivät näkemästä sisälle taloihin. Äiti sanoi, että isä vakoili häntä. Hän vaistosi sen. Makuuhuoneen ikkunassa oli kuulemma jälkiä. Luin avioeropaperit vuosia myöhemmin. Isä tunnusti tirkistelleensä. Hän väitti yrittäneensä todistaa äidin luontaisen moraalittomuuden.

Isä näki äidin harrastavan seksiä vieraan miehen kanssa. Se ei oikeuttanut häntä kurkkimaan ikkunasta. Ikkunat olivat merkkitulia. Sekopäinen lapsi tiesi sen kiirehtiessään langettamaan kirousta. Kiipesin ikkunoista sisälle taloihin kymmenen vuotta myöhemmin. Varoin jättämästä jälkiä. Opin sen vanhemmiltani.

Munat olivat äidillä. Isä oli lusmu, joka heitti läppää ja hymyili leveästi. Äiti oli aina töissä. Isä vältteli töitä ja juonitteli kuin kersantti Bilko tai Amos & Andyn ”Kingfish”. Seurakuntamme pastori kutsui häntä ”maailman laiskimmaksi valkoiseksi mieheksi”. Hänellä oli 30-senttinen jolu. Se roikkui alushousujen lahkeesta. Kaikki hänen ystävänsä puhuivat siitä. Tämä ei ole mitään kahjon penskan kuvittelua.

Jean Hilliker kiskoi bourbonia ja soitti täysillä Brahmsin konserttoja. Armand Ellroy tilasi juoru- ja pornolehtiä. Sain viettää kaksi päivää viikossa hänen luonaan. Hän antoi minun katsella ikkunasta ja leikkiä kiikarilla. Täytin 9 vuotta. Sain äidiltä uuden pyhäpuvun. Isä kysyi, mitä toivoin lahjaksi. Kerroin, että haluan röntgenlasit. Olin nähnyt mainoksen sarjakuvalehdessä.

Hän nauroi ja myöntyi. Hän lähetti taalan kirjekuoressa. Odotus kävi hermoille. Tein listoja koulun ja seurakunnan tytöistä, jotka haluaisin nähdä alasti. Kehittelin keinoja, joilla kiinnittää lasit leikkiperiskooppiin. Voisin kurkkia sillä ikkunoista.

Odotus venyi. Maaliskuuhun, huhtikuuhun, toukokuuhun 57. Keväästä kesään. En voinut seurata myyntitoimitusta. Oli luotettava valmistajan kunniaan ja ripeyteen.

Odotus sekoitti fantasiamaailman. Ajatukset sinkoilivat uusiin suuntiin. Istuin äidin vaatekomerossa. Rakastin alusvaatteiden ja sairaanhoitajan virkapukujen tuoksua.

Puhdistin isän kiikaria ja vakoilin naapurin rouvaa. Näin hänen työntävän käden puseron sisään ja oikaisevan rintaliivejä.

Vuoden 57 syksy. Pitkä odotus. Mickey Spillane kirjoitti sennimisen kirjan. Spillane oli kommarien vastaisten jännärien kuningas. Isällä oli Spillanen teoksille oma hylly. Hän sanoi, että voisin lukea niitä täytettyäni kymmenen.

Pettymysten syksy näivettyi tyytymättömyyden talveksi. Olin hermostunut. Televisiouutiset pelottivat minua. Venäläiset lähettivät Sputnikin avaruuteen. Värilliset skidit mellastivat Centralin lukiossa. Odotin joulua kauhuissani. Äiti oli järjestänyt matkan Wisconsinin Madisoniin. Menisimme tapaamaan hänen siskoaan. Leoda-täti oli nainut katolisen miehen. Isä piti tätiä kommarina.

Röntgenlasit saapuivat.

Isä ojensi paketin minulle. Avasin sen ja laitoin lasit päähän. Siristelin silmiä ja yritin nähdä värillisen kelmun läpi. Tiirailin olohuonetta. Se näytti turkoosilta.

Seinät eivät sulaneet. En nähnyt poikkipuita laastin alta. Isä nauroi minulle. Sandra Dannerin talo oli kolmen korttelin päässä. Painelin sinne pää kolmantena jalkana.

Sandra ja hänen äitinsä ripustivat jouluvaloja. Laitoin lasit päähän ja tuijotin heitä. He nauroivat minulle. Sandy koputti ohimoaan ja pyöritti sormeaan. Viisikymmentäluvun kielellä se tarkoitti: ”Poika on hullu.”

Röntgenlasit olivat kusetusta. Olin lukenut huijauksista Whisper-lehdestä. Koijarit myivät vanhuksille plutoniumkaivoksia Alpeilta. Piruparat päätyivät vaivaistaloon. Revin pahvilasit riekaleiksi. Sandy Danner pyöritti taas sormeaan. Rouva Danner tarjosi piparin.

Juoksin takaisin kotiin. Isä nauroi yhä. Sain lohdutuslahjan: uuden pesäpallon. Viskasin sen ikkunasta. Isä irvisti ja käski panna vipinää kinttuun. Olimme menossa leffaan Hollywoodiin. Lentäisin itään illalla.

Leffa oli Kaikki tiet suljettu. Psykopaattiset luuserit ryöstävät kultaharkkoja kuljettavan junan. Kahdella tyypillä on uhkea blondi tyttöystävänään. Blondeilla on tiukat paidat ja caprihousut. Sali oli melkein tyhjä. Siirryin lähemmäs valkokangasta, jotta näkisin pimut paremmin. Isä heitteli minua amerikanpastilleilla ja nauraa hörötti.

Pako epäonnistui. Pääluuseri ja pääblondi sulattivat kultaharkot puskuriin ja päällystivät sen kromilla. He suunnistivat Tijuanaan Hollywood Freewayta pitkin. Kohtalo puuttui peliin. Luuseri ja blondi ajoivat peltikolarin. Valpas jepari huomasi pilkottavan kullan ja täräytti luuserin hengiltä. Blondi ryhtyi vollottamaan. Muhkeat daisarit hytkyivät.

Elokuva pelotti minua. Olin tolaltani. En halunnut lentää Wisconsinin hevonkuuseen. Isä kävelytti minua Hollywoodin sivukaduilla ja kääntyi pohjoiseen Cherokeelle. Hän nosti minut istumaan rakennuksen portaille. Hän sanoi viipyvänsä sisällä tunnin. Hän antoi sarjakuvalehden ja kielsi lähtemästä minnekään.

Jumalisella lapsella oli likainen mielikuvitus. Päättelin välittömästi, että isä puhui paskaa. Äiti kertoi ystävälleen, että isä jahtasi naisia. Olin kuullut isän puhuvan ”panokämpästä”. Johtopäätös: isä käy bylsimässä leffan blondia.

Postilaatikon vieressä oli puoliksi täynnä oleva viinipullo. Join sen tyhjäksi. Minulla heitti päässä, ja olin haltioissani. Kunnon tuiskeessa. Lähdin tirkistelemään. Cherokee Boulevardin pohjoispuolelle. Espanjalaisia asuintaloja ja bungaloweja pihoineen. Ikkunoissa jouluvaloja. Ensimmäisen kerroksen ikkunoita. Paikkoja pitkälle pikkupojalle, jonka tekee mieli KATSELLA.

Olin päissäni. Siitä on 51 vuotta. Tiedän varmasti, etten nähnyt leffan blondia tai isää satulassa. Tiedän varmasti, että näin paksukaisen paistavan hampurilaisia. Tiedän varmasti, että näin laihan naisen katsovan telkkaria.

Sitten kaikki hämärtyi. Muisti meni viinasta – yhdeksänvuotiaana.

Voin huonosti taksissa. Olen taas äidin kämpillä Santa Monicassa. Olen pyhäpuvussa. Sitten olemme lentokoneessa. Jean Hilliker on pukeutunut siniseen puuvillamekkoon ja pitelee päällystakkia. Punaiset hiukset ovat kiinni kilpikonnanluisella soljella. Hän siemailee grogia ja polttelee savuketta.

Kumarrun lähemmäs. Hän käsittää väärin tarkoitukseni ja pörröttää hiuksiani. Halusin painautua häntä vasten ja haistaa bourbonia. Hän ei tiennyt sitä.

Torkahdin. Jean Hilliker torkahti. Heräsin ja katselin hänen nukkumistaan. Hän oli 42-vuotias. Hän joi enemmän. Se näkyi kasvoista. Hän otti Hilliker-nimen takaisin avioeron jälkeen. Minuun lyötiin häpeän leima. Hänen ylpeytensä, minun jakautunut persoonani. Join grogilasin tyhjäksi ja söin kirsikan. Tunsin pientä värinää. Näin naisen menevän vessaan koneen perällä.

Menin muina miehinä perässä ja jäin kyyhöttämään oven viereen. Kukaan ei kiinnittänyt minuun huomiota. Vessaa käyttivät naiset. Viipyilin oven luona ja kuuntelin lukon loksahtelua. Naisia tuli ulos, ja minua mulkoiltiin. Luin katseista vanhatestamentillisia moitteita. Yksi nainen unohti lukita oven. Työnnyin sisälle muka vahingossa. Nainen kiljaisi. Näin tavalliset nailonsukat ja vähän paljasta pintaa.