Vaimo on sanonut aivan samaa joskus nähdessään minut pari päivää röpötelleenä. Ne päiväkirjat on totta, tai oikeastaan siellä on jarrua. Enhän minä voi kaikkea kertoa – mitenköhän tämän sanoisi silleen kivasti? Jos minä vaikka syyllistyn aviorikokseen, en kehtaa sanoa sitä suoraan, tai jos basisti tai rumpali tekee sen. No, eihän me tietenkään sellaiseen syyllistytä, uskovaisia miehiä kaikki. Mutta teksteissä on vähän jarrua.
Ellroy, James Hillikerin kirous
Dekkarikirjallisuuden villin verikoiran tulinen tilitys hekuman huipulta ja murheellisesta pimeydestä.
Vuosi on 1958. James Ellroy on 10-vuotias ja vihainen äidilleen. Hän toivoo että äiti kuolisi. Kolme kuukautta myöhemmin äiti murhataan. Syyllisyys äidin kuolemasta, Hillikerin kirous, jäytää ja jalostuu iän myötä yhä pakkomielteisemmäksi. Kun Ellroy alkaa kirjoittaa rikoskirjallisuuden huipulle nousevia romaanejaan, hän etsii yhä uudelleen nuoren naisen murhaajaa.
Murha erittää pimeyttään myös Ellroyn rakkaussuhteisiin, jotka paitsi valaisevat myös tuhoavat. Hillikerin kirouson suorasukainen ja peittelemätön omaelämäkerta, jossa Ellroy tutustuttaa lukijan rakkauksiinsa ja itseensä. Sivuilta on luettavissa naismanian lisäksi työnarkomaniaa ja totaalinen loppuun palaminen. Ellroy johdattaa maailmaansa yhtä maanisesti ja maanitellen kuin legendaarisimpien rikostensa pariin.
Los Angeles -kvartetilla ja Amerikan alamaailma -trilogialla tajunnat räjäyttäneeltä Ellroylta on suomennettu 13 kirjaa. Hän kävi keväällä 2010 Helsingissä markkinoimassa uusinta teostaan Levoton veri. Hillikerin kirous julkaistaan suomeksi yhtä aikaa alkuteoksen kanssa.

