Kerro kaverille***
Tekstinäyte
"Ramones viehätti minua, koska vartuin Hämähäkkimies-sarjakuvia lukien rikkinäisessä perheessä kuten Ramotkin. Vanhempani erosivat varhain ja minä jäin isälle, joka oli täysi mulkku, ja se oli kamalaa. Ja Ramoillahan oli se perheimago. Neljä veljestä — luulin alkuun, että he olivat veljeksiä. Heillä kaikilla oli nahkarotsit, he olivat samannäköisiä ja lauloivat sellaisia lauluja kuin 'We're a Happy Family' ja 'Blitzkrieg Bop' ja minä ajattelin että vau, tämä on mahtavaa. Minäkin pystyin matkimaan heidän nahkatakkiunivormuaan. Pystyin ostamaan nahkarotsin, vaikka ne olivatkin kalliita. Pidin heidän revityistä farkuistaan ja tennareistaan — minulla oli samanlaiset. Minusta tuntui, että sovin siihen joukkoon. He olivat kuin New Yorkin Beatles. Se kolahti lujaa. Pidin sitä univormua 24 tuntia vuorokaudessa ja pidän vieläkin, 25 vuotta myöhemmin. Heidän musiikkinsa oli omaperäistä. Sanoitukset ovat tosi nokkelia. Olen aina soittanut Ramones-tyylisiä biisejä bändieni kanssa. Aloin vasta kuusi seitsemän vuotta sitten tajuta, että heidän sanoituksensa tosiaan ovat niin pöhköjä ja niin nokkelia. Ajattelin että Ramot olivat niin fiksuja, että he tiesivät että se mitä he tekivät oli vitsi, ja ehkä Joey ja John tiesivätkin. Mutta Dee Dee kirjoitti sellaisia sanoituksia että "
(George Tabb, Ramones-fani)
