Tekstinäyte

Hikinen iltapäivä

"On a dog day afternoon bodies crawl in the city's spoon" Näin alkoi soolourani ensimmäisen singlen ensimmäinen versio, jota jo lopunajan Giddyups soitteli 90-luvun alussa på engelska. En tahtonut hellittää laulusta, koska olin siihen kovasti mieltynyt, mutta tekstin ja ajatuksen suomentaminen oli yllättävän työlästä. Pyysin apuun Hectoria, jonka kääntäjäntaidot olin todennut erinomaiseksi mm. Maaritille tehtyjen Beatles ja Stevie Wonder -käänöstekstien ansiosta, ja pienen patistamisen ja puhelinterrorin jälkeen sain häneltä lauletun viestin vastaajaan. Astuin katettuun pöytään ja siirsin vähän lautasten paikkaa ja teksti oli valmis.

Heikillä oli Al Pacinot hallussa, sillä Dog Day Afternoon -niminen leffa, jossa tuo pieni karvainen italiaano tekee elämänsä roolin epäonnisena pankkiryöstäjänä, oli suomalaiselta nimeltään Hikinen iltapäivä. New York oli laulussa vaihtunut Helsingiksi mutta muuten teksti noudatteli alkuperäistä sisältöä ja tunnelmaa. Sonyn tuotantoportaan tinkimättömyyttä ja EsaKaartamon perfektionismia osoittaa se, että laulu äänitettiin ja miksattiin kaksi kertaa, ja vaikka uudelleen työstäminen tympäisi, niin lopputulos parani huomattavasti. Lopun saksofonisoolon soitti Eero Koivistoinen, jota tajusin pyytää Sami Saaren kehoituksesta: "Jos sä haluut saada autenttista 70-luvun saundia ja näkemystä niin tilaa Koippa".

Onnittelen Sonya ja itseäni singlebiisin valinnasta ja ajoituksesta, sillä 1.7.1994, jolloin single ilmestyi, alkoi Helsingissä 40 päivän mittainen helle, joka auttoi Hikisen iltapäivän kipuamisessa radiohitiksi.