***

Tekstinäyte

Kello oli puoli kymmenen, kun Liz räväytti silmänsä auki. "Anteeksi", hän sanoi teatraalisesti puhelimeen. "Hän ei ole täällä. Ei, ei ole silloinkaan. Yritä huomenna uudelleen." Hän sulki puhelimen nopeasti ja katsoi Maureeniin. "Sieltä kuului piippaus."
"Piippaus? Soittiko se puhelinkopista?"
"Joo."
Maureen katsoi kelloaan. "Outoa", hän sanoi. "Sen pitäisi olla töissä."
Puolta tuntia myöhemmin Liz vastasi puhelimeen uudelleen. "Ei", hän sanoi jyrkästi. "Sanoinhan, ettei hän ole paikalla. Yritä huomenna." Hän laski kuulokkeen. "No," hän sanoi selvästi yllättyneenä, "hänpä on innokas."
"Soittiko se taas puhelinkopista?"
"Kuulosti siltä. Kuulin ihmisten ääniä taustalta niin kuin ensimmäiselläkin kerralla."

Lippuluukku oli Apollo-teatterin edustalla ja upotettu neoklassisen julkisivun kolmionmuotoiseen syvennykseen niin, ettei asiakkaiden tarvinnut seisoa sateessa lippuja ostaessaan. Ikkunan ulkopuolella oli tylsän harmaa päivä, syksyn ensimmäinen kirpeä päivä, joka yllätti juuri, kun lämpimät iltapäivät olivat alkaneet tuntua syntymäoikeudelta. Kylmä tuuli puhalsi ikkunan alla pyörteillen kolikkotarjottimella. Toinen posti toi Edinburghissa leimatun, Maureenille osoitetun kirjeen. Hän taittoi sen kahtia ja sujautti sen taskuunsa, veti ikkunansa verhon alas ja sanoi Lizille menevänsä vessaan. Douglas sanoi asuvansa Elsbethin kanssa, mutta Maureen oli varma, että he olivat naimisissa. Kaksitoista vuotta yhdessä tuntui eliniältä ja Douglas valehteli kaikesta muustakin. Kolme vuotta sitten oli Euroopan Parlamentin vaalit ja Douglasin äiti valittiin jatkamaan toiselle kaudelle MEP:ksi Strathclyden edustajana. Kaikissa paikallisissa lehdissä oli toisinto samasta, huolellisesti laaditusta hetkestä. Carol Brady seisoi ison Glasgow'laisen hotellin edustalla hymyillen, kimppu ruusuja sylissään. Douglas seisoi taustalla pormestarin vieressä käsi kauniin vaalean naisen vyötäröllä. Kuvatekstin mukaan nainen oli hänen vaimonsa Elsbeth Brady.

Maureen oli kirjoittanut Edinburghin väestörekisteriin ja pyytänyt Douglasin tietoja viimeisen viidentoista vuoden ajalta avioliittorekisteristä. Hän muisti välittäneensä asiasta epätoivoisesti lähettäessään kirjeen kolme kuukautta sitten, mutta nyt, kun vastaus saapui, se oli enää pelkkä kuriositeetti.

Ulompaa ovea piti auki Audreyn moppiämpäri. Yksi vessan ovista oli suljettu ja sen takaa nousi ohut savukiehkura. Maureen hiipi vastapyyhityllä lattialla, lukitsi vessan oven, asettui istuimen reunalle istumaan ja repi kirjeen auki sormellaan.

Vihkitodistuksen mukaan Douglas oli ollut naimisissa Elsbeth Mary McGregorin kanssa vuodesta 1987 lähtien. Maureen tunsi horroksen purkautuvan kuin hapon vatsassaan.

"Haloo?" Audrey huusi kopistaan kuristetulla äänenpainollaan, jota hän käytti vain johtoportaan edustajan läsnä ollessa.

"Ei hätää", Maureen sanoi. "Minä täällä vaan olen. Polta vaan." Kun Maureen meni takaisin toimistoon, Liz oli innoissaan. "Se soitti taas", hän sanoi ja katsoi Maureeniin kuin se olisi loistava uutinen. "Mä sanoin, ettet sä ole tänään paikalla ja ettei sen pitäisi enää soittaa. Se on varmasti hulluna suhun."

Maureen ei jaksanut innostua. "Enpä usko", hän sanoi ja sujautti vihkitodistuksen käsilaukkuunsa.