Tekstinäyte

Kello on puoli seitsemän aamulla. Olen nukkunut hädin tuskin pari tuntia. Sammutan nopeasti herätyskellon ja menen suihkuun. Tuijotan viemäriin kuin tarkistaakseni, valuvatko sinne veden mukana kaikki mielessäni pyörineet kuvat, matkan aiheuttama jännitys ja pelko siitä, että nyt edessäni on se hetki, kun joudun pysäyttämään tavanomaista rytmiään soljuvan arjen ja kohtaamaan totuuden silmästä silmään. Täydelliseen puhdistautumiseen ei kuitenkaan riitä pelkkä vesi ja saippua. On tullut aika katsoa taaksepäin, elää uudestaan lapsuusvuodet ja jatkaa eteenpäin palaamalla ensin uudestaan alkuun. On tullut aika palata Intiaan.

Palaan Intiaan, sillä siellä synnyin 7. marraskuuta 1967 ja siellä elin kuusivuotiaaksi, siihen saakka kunnes nykyiset vanhempani adoptoivat minut. Tiedän, että parkaisin ensimmäistä kertaa Nasikissa, maan länsiosassa. Tiedän myös, että vietin elämäni ensimmäiset vuodet bombaylaisessa lastenkodissa, mutta en juuri muuta. Se juuri on syy matkaani, haluan vastauksia lukemattomiin kysymyksiin.
Viime päivinä olen hyvästellyt koko joukon ihmisiä ja useampi kuin yksi heistä on heittänyt minulle miljoonan dollarin kysymyksen: Asha, oletko varmasti valmis? Joka kerta olen nyökännyt päätäni mekaanisesti ja pysynyt hiljaa, jottei kukaan osaisi aavistaa, millainen myrsky sisälläni jyllää. Vain paria ihmistä en pysty enkä edes yritä hämätä, nimittäin vanhempiani.