Ei ollut mitenkään itsestään selvää, että Fidel Castro ja Ernesto Guevara kohtasivat. He syntyivät lähes kahden vuoden välein hyvin erilaisiin perheisiin eri puolilla epätasa-arvoista maanosaa. He eivät kuitenkaan kohdanneet kohtalon oikusta. Heidät saattoivat yhteen aikakauden maantieteelliset olosuhteet ja ne harvat asiat, jotka tuolloin olivat heille yhteisiä ja vaikuttivat molempiin voimakkaasti.
1900-luvun alkupuolisko oli ollut suurten muutosten aikaa Latinalaisessa Amerikassa. Aiemmat siirtomaavallat, etupäässä Espanja, olivat joutuneet väistymään itsenäisyysliikkeiden tieltä, joiden johdossa oli Simón Bólivarin kaltaisia voimahahmoja. Kolonialismin tilalle oli kuitenkin tullut taloudelliseen riippuvuuteen perustuva neokolonialismi. Selviytyäkseen nuoret valtiot tarvitsivat ulkomaista pääomaa, josta suuri osa tuli Pohjois-Amerikasta.
Latinalaisen Amerikan hallitukset olivat ulkopuolisten silmissä korruptoituneita ja itsevaltaisia. Ne antoivat kuitenkin maanosan luonnonvarat ulkovaltojen käyttöön ja pysyivät vallassa mekanismien avulla, jotka kytkevät taloudellisen vallankäytön ja poliittisen vaikutusvallan toisiinsa. Maanosan sisäinen tyytymättömyys kasvoi. Meksikossa oli koettu vallankumous jo vuosisadan alussa, ja kun Fidel Castro syntyi vuonna 1926 ja Ernesto Guevara kahta vuotta myöhemmin, monissa maissa oltiin matkalla kohti uusia vallankumouksia.

Suomentanut Niina Saikkonen.