***

Tekstinäyte

On hauta kuoppa syvä, ota pitkä ryyppy hyvä, rikoin hiljaisuuden.

Meneepä surulliseksi, valitti joku.

Itkijänaisia meistä olisi tullut, jos en olisi saanut tarjoilijaa pöydän viereen. Kakkos-Pedro tai Pedro kahtena otti tilauksen vastaan ja kertoi, että vielä viisi vuotta sitten Kööpenhaminassa oli kaksi eskimobaaria. Nyt molemmat olivat konkurssissa. Kun toinen lopetti, toisenkin piti lopettaa, koska se ei voinut olla auki ympäri vuorokauden. Kun kanta-asiakkaiden känniin tuli siivouksen mittainen tauko, viinaheimon ikiaikainen vuorokausikierto häiriintyi niin pahasti että alanmiehet ja -naiset päättivät muuttaa sellaiselle seudulle, jossa ei heilutella turhan takia harjoja ja moppeja.

Ei kun sille. Viimeiselle sairaalalle, joka on aina auki! innostui Anja ja koukisti retonkia. Hän oli ymmärtänyt että eskimobaaria ei löydy Jyväskylästä eikä Kööpenhaminasta, jos sitä ei osaa etsiä omasta päästä.

Sama vika! Kuolemasta potkua elämälle, lasien kuumat suut kilisivät, ja pian kiidätti tarjoilija pöytään samanlaiset kylmät myrkyt.

Aamu oli yhtä nuori kuin me ja kapakka auki siivousta vaille vuorokauden ympäri.