***

Tekstinäyte

"Milloin me aloitetaan, Dudley?"
"Huomenna, poika. Meitä on neljä. Kaksi mainiota nuorta suojattiani murharyhmästä ja me kaksi. Tästä hetkestä lähtien mä olen sun päällikkösi. Sodan aikana meillä oli armeijan salaisessa poliisissa ilmaus, jolla me luonnehdittiin meidän toimintaa: erittäin salainen. Eikö olekin hieno ilmaus? Se tarkoittaa juuri sitä: toimintaa, joka pidetään salassa. Ja juuri sellainen meidän tutkimuksesta tulee -- erittäin salainen. Vain me neljä tiedetään siitä. Mä pääsen käsiksi mihin tahansa tietoon tai kansioon, jota me tarvitaan laitokselta tai mistä tahansa muusta poliisivirastosta. Juttu on kokonaan meidän, samoin kuin kaikki kunnia ja kiitokset, odotettavissa olevat kunniamaininnat ja ylennykset, kaikki on meidän -- heti kun meillä on aukoton juttu ja tunnustus siltä hirviöltä, Eddie Engelsiltä."
"Entä sen jälkeen?"
"Sen jälkeen me käännytään suuren valamiehistön puoleen ja annetaan Kalifornian tasavallan hienojen ihmisten päättää komean Eddien kohtalosta. Se saastainen huoranpenikka passitetaan tietenkin kaasukammioon."
"Engels on mennyttä kalua, Dudley."
"Niin hän totta vieköön on. Poika, kuuntele tarkasti. Meidän komentopaikka on Havana-hotellissa keskustassa, Kahdeksannen kadun ja Oliven kulmassa. Tule sinne huomenaamulla tasan kahdeksalta. Siviilivaatteissa. Nuku pitkään ja hyvin. Muista rukoilla. Kiitä Luojaa siitä, että olet vapaa, valkoinen ja nuori ja loistava pollarilupaus. Mene nyt kotiin. John loukkaantuu, kun ei pääse mukaan juttuun, ja mun on tyynnyteltävä häntä. No niin, menehän siitä."
Nousin ja venyttelin jalkoja. Ojensin käden Dudley Smithille. "Kiitos, Dudley", sanoin. "Tämä merkitsee paljon minulle."
Smith puristi kättäni lujasti. "Mä tiedän sen, poika. Meistä tulee vielä hienoja ystäviä. Jumalan siunausta. Kun rukoilet, muista myös vanhaa Dudleyta."
"Muistan kyllä."
Smith nauroi. "Etkä muista", hän sanoi, "sä lähdet ulos ja isket itsellesi jonkun hienon vosun, näytät virkamerkkiä ja kerrot, että susta tulee seuraava poliisipäällikkö. Hah, hah, hah! Mä tunnen sut, poika. Menehän nyt ja jätä mut lepyttämään Johnia."
Kävelin autolle. Olin liikuttunut hulluudesta ja ihmeestä. Mielipuolinen ihana nauru kaikui perässäni, kun ajoin pois.