Hänen mielensä onkuin talo, jossa kummittelee.

Nainen, lara, katsoo ylös kohti ääntä, jonka kuvitteli kuulleensa. hän laskee käsistään kirjeen, jonka on lukenut monta kertaa, ja kävelee puutarhan puoleiselle ikkunalle. vaikka ulkona alkaa vähitellen kirkastua, näkyvät yön viimeiset tähdet vielä taivaalla.

Nainen kääntyy pois ikkunan luota ja kävelee huoneen poikki seinään nojaavan pyöreän peilin luokse. hän kantaa peilin keskelle huonetta ja laskee sen lattialle varovasti, hiljaa, ettei häiritsisi viereisessä huoneessa nukkuvaa talon isäntää. hän ei keskity omaan peilikuvaansa, vaan katsoo peilin kautta hämärästä erottuvaa kattoa.

Peili on suuri. Jos se olisi allas, hän voisi sukeltaa siihen osumatta reunoihin. Katossa on satoja kirjoja, jotka on isketty kiinni rautanauloilla. Piikeillä, jotka lävistävät historian ja rakkauden sivut, rikkovat pyhyyden.

Nainen polvistuu pölyiselle lattialle peilin ääreen ja yrittää saada selvää kirjojen nimistä. vaikka kirjaimet näkyvät väärinpäin, on niiden lukeminen helpompaa näin, kuin katsoa pitkään ylöspäin.

Ainoat äänet huoneessa ovat naisen rauhallinen hengitys ja tuuli, joka kulkee kahisten villiintyneen puutarhan läpi. Nainen liu’uttaa peiliä pitkin lattiaa, kuin siirtyisi kirjaston osastolta toiselle.

Talon kaikki kirjat on naulattu kattoon, niin paksut, kuin ihmissydämen seinämän ohuiset teokset. Joskus kirja putoaa alas, kun sitä kiinni pitävä naula ruostuu ja haurastuu tai kun sitä koputtaa varovasti pitkällä bambukepillä.

Nainen on kotoisin Pietarista ja tullut pitkän matkan tähän maahan, jonka halki aleksanteri suuri ratsasti yksisarvisella, jonka granaattiomenat koristavat tuhat vuotta vanhojen persialaiskirjoitusten reunoja ja joka on kuuluisa loisteliaista puutarhoistaan ja rehevistä silkkiäispuumetsistään.

Talon omistaa englantilainen mies, marcus Caldwell, joka on viettänyt suurimman osan elämästään täällä afganistanissa mentyään naimisiin afganistanilaisen naisen kanssa. marcus on seitsemänkymmentävuotias ja hänen valkoinen partansa ja harkitut liikkeensä tuovat mieleen profeetan. särkyneen profeetan. Nainen on ollut talossa vieraana vasta pari päivää, joten hän varoo yhä katsomasta isäntänsä puuttuvaa vasenta kättä. malja, joka muodostuisi marcusin kämmenistä, olisi enää vain puolikas. Eräänä iltana lara kysyi kädestä varovaisesti, mutta marcus vaikutti välttelevän aihetta. toisaalta, tässä maassa ei tarvittukaan selityksiä. Olisi täysin luonnollista, jos afganistanin puut ja köynnökset yhtäkkiä lakkaisivat kasvamasta, koska pelkäisivät juurien osuvan maahan haudattuun miinaan.

Suomentanut Vuokko Aitosalo.