Juhani Jään esikoisromaani Eksyneet pojat on ajaton kertomus, joka piirtää maisemakuvan myyttiseen Väli-Amerikan valtioon ajautuneesta miehestä, jonka ympärillä jyrähtelee vallankumouksen kaikuja ja muistoja pohjoiseen jääneistä läheisistä. Kirjan sivuilla kohtaavat ihmiset ovat kuin olisivat joutuneet suuren tornadon kuljettamina syrjäiseen kaupunkiin. Sielujen Kylään, jossa ei ole enää valheita varjeltavana, joten he voivat vapaasti antautua kohtalon potkittaviksi.

Kirjan ihmiset rakastavat. He osaavat osoittaa tai olla osoittamatta tunteitaan häpeämättä, olkoonkin että se tekee kipeää. Välillä he lyövät loukkaannuttuaan, mutta toisena hetkenä he taistelevat kapinallisten kanssa rinnakkain tai yksinkertaisesti, vaihtavat maata ilman sen kummempia hyvästelyjä kohdatakseen jälleen jossain edellistä kurjemmassa kylässä.

Juhani Jää ei painota näitä lähtemisiä. Ne ovat itsestäänselvyyksiä, pieniä kuolemia, jotta ihminen voisi kadota ja syntyä uudestaan. Aloittaa alusta jotakin mistä jäi paha maku suuhun.

"Parhaimmillaan Jää sommittelee upeasti sointuvia lausekuvioita, joiden rytmi ja sanojen yllättävät yhdistymiset luovat monitasoista ilmaisua, joka paukkuu värejä, makuja, hajuja ja omituisia mielleyhtymiä. Vöyräinä ryöppyävät lauseet, jotka on ladattu täyteen erilaatuisia kuvia, kutsuvat lukemaan viivytellen ja sanoja nautiskellen."
- Arto Jokinen, Aviisi