Tekstinäyte

Aave kävelee maailman katuja, Beatlesien aave.
Ihan kuin maailma valmistautuisi raivoisaan rumpusooloon.
Lapsia ilmaantuu suurina laumoina. Heillä ei ole mitään menetettävää paitsi poikuutensa ja neitsyytensä.
Vanhemmat ja rehtorit, papit ja parturit, lyhyesti sanottuna kaikki, jotka pelkäävät etujensa puolesta, havittelevat nyt pyhään liittoon.

***

Jokseenkin tuohon tapaan alkoi Beatles-manifesti. Sen piti korvata kaikki muut manifestit, vuodenvaihteen manifesti, kommunistinen manifesti ja tietenkin koulun säännöt.
Ne olivat kehyksissä luokan seinällä vihreän taulun vieressä. Niissä ei ollut mitään järjellistä, niinpä en ikinä viitsinytkään lukea niitä.
Ainoa hyöty niistä oli se, että näin Helgan kasvojen heijastuvan niiden lasista. Siitä pystyin paisuttamaan hänet sielun suurennuslasilla. Nyt en tosin enää yhtään tiedä, missä hän on.
Sen manifestin tein minä, Jóhann Pétursson. Esittäydyn heti tässä alussa, sillä en ole aiemmin esiintynyt tämän kirjailijan tarinoissa.
Hänhän muuten kirjoittaa vain sen mitä minä sanelen mutta saa siitä kaiken kunnian ja käärii palkkiot, joiden oikeuden mukaan pitäisi juosta lyhentämättöminä minulle.
Niinhän se homma etenee.