***

Tekstinäyte

Tyttö on varmaan ollut vasta vauva silloin, kirjanmerkkinä hänellä on postikortti tai vanha mustavalkoinen valokuva jäykkää pahvia jonka hän laittaa tuulilasin eteen joten ehdin tarkastella sitä paremmin, aluksi luulen että se esittää kivistä muurattua kaivoa jossa on katos mutta sitten huomaan että katoksen alta näkyy vaskikellon alareuna, mikä kello tuo on, kysyn, sumukello, tyttö sanoo, mikä se sellainen on, hän ei vastaa. Ilmeisesti jossain meren rannalla soitetaan tuollaista kelloa kun on kova sumu ja laivat tietävät silloin sijaintinsa. Mistä tyttö tietää että se on sumukello, otan kortin käteeni alareunassa on jotain kirjoitusta mutta minun pitäisi ottaa lukulasit laukusta jos haluaisin saada siitä selvän tai voisin pyytää tyttöä lukemaan mutta hän on niin keskittynyt kirjaansa etten halua häiritä. Parinkymmenen kilometrin jälkeen minua alkaa vähän ärsyttää tytön puhumattomuus ja myös kaikki aikaisempi, Marjan käytös minua kohtaan ja se että Kari on sanonut minua lehmäksi, joskus minäkin tosiaan ärsyynnyn alan tuntea raivoa, varsinkin kännissä monet asiat tulevat mieleen ja saatan muuttua pilkalliseksi jopa alkaa kiusaamaan ihmisiä ainakin silloin jos he vaikuttavat tasaisilta, raivopäisiä ihmisiä kuten Marjaa minä pelkään enkä halua koskaan ärsyttää koska tiedän häviäväni. Nyt päätän häiritä tyttöä, onhan hän tullut minun kyytiini ja sen vuoksi ikään kuin velvollinen pitämään minulle seuraa. Mitä sellainen avec tekee, kysyn röyhkeästi niin kuin Hanna-täti jonka röyhkeydellä ja uteliaisuudella ei ole koskaan ollut mitään rajoja olen monesti saanut hävetä kun hän on ruvennut tenttaamaan Marjaa kouluaikoina hän tenttasi koulukavereitanikin halusi tietää kaikkien keskiarvot aivan kamala ihminen joka arvostelee lapset sen mukaan mikä heidän keskiarvonsa on. Tyttö nostaa katseensa kirjasta, avec on seuralainen, hän sanoo yhtään hämmentymättä.