Kerro kaverille***
Tekstinäyte
Auschwitzin leirin vangeilta on jäänyt jälkeen lukemattomia kertomuksia ja muistoja. Ne todistavat ahdistavalla tavalla piikkilanka-aidan takana tapahtuneista kauheuksista. Auschwitzin kanssa tekemisissä olevalle nämä vainottujen todistukset ovat väistämättömiä. Vasta heidän näkökulmastaan avautuu rikosten koko laajuus.
Auschwitzin historia on monimutkainen, eikä se ole tähän päivään asti ollut kattavan monografisen tutkimuksen kohteena. Tämä kirja ei voi täyttää tuota aukkoa, vaan sen tavoitteena on kuvata kansallissosialistisen keskitys- ja tuhoamisleiri Auschwitzin historian pääpiirteet tärkeimmissä yhteyksissään sekä tarkastella laajemmasta poliittis- ja sosiaalihistoriallisesta näkökulmasta sitä historiallis-poliittista tilaa, jossa rikokset tapahtuivat. Lisäksi kirja kartoittaa jälkihistoriaa, johon kuuluu sekä rikosten sodanjälkeinen rikosoikeudellinen käsittely että nykypäivään asti ulottuva Auschwitzin kieltäjien toiminta. Auschwitzista muodostui kansallissosialistisen hallintotavan ideologisten johtoaatteiden polttopiste: se oli sekä Euroopan juutalaisten joukkomurhan suurin näyttämö että siirtokunta- ja saksalaistamispolitiikan kiteytymispaikka. Tuhoaminen ja "elintilan valloittaminen" sulautuivat siellä yhteen sisällöllisesti, ajallisesti ja tilallisesti. Keskitysleirinä, tuhoamisleirinä ja pakkotyövoiman keskuksena Auschwitz on hyvä esimerkki kansallissosialistisen leirijärjestelmän moniulotteisuudesta. Tuhoamisaikeiden ja teollisen hyväksikäytön yhdistämisestä tuli täyttä totta. Se, että vuosisatoja vanhan juutalaisen perinteen leimaamasta Auschwitzista tuli joukkomurhan huippukaudella "saksalainen" kaupunki, panee kiinnittämään huomiota leirin sosiaaliseen ympäristöön ja herättää kysymyksiä rikosten yleisestä huomioimisesta.
