1. Auktoriteetin ongelma

Teidän majesteettinne, minulla ei ole tuolle hypoteesille mitään virkaa.

Pierre Simon de Laplace

Kohtalo rankaisi minua siksi, että halveksin auktoriteetteja, tekemällä minusta auktoriteetin.

Albert Einstein

Auktoriteetit ovat aina tuottaneet minulle ongelmia. Kol­mannella luokalla Lake Bluffin alakoulussa Milwaukeen liepeillä opettajani Wanda Rood tiesi minun inhoavan sitä, että minua kutsuttiin koko nimelläni Gregory. Perheeni ja ystä­väni sanoivat minua Gregiksi ja olin vimmoissani, kun neiti Rood halusi nöyryyttää tai säikytellä minua käyttämällä ristimänimeäni Gregory. Lopulta kävi niin, että eräänä päivänä juttelin tunnilla liian innokkaasti ystävieni kanssa ja neiti Rood kysyi: ”Gregory, onko sinulla kenties jotakin kerrottavaa meille kaikille?” Minä vastasin: ”Älä kutsu minua Gregoryksi, Wanda.”

Kun äiti kuuli, mitä olin tehnyt, häntä nauratti. ”Joudut vielä vaikeuksiin ison suusi takia”, hän sanoi. Ja niin jouduin, varsinkin äidin palattua rehtorin puheilta. Mutta äiti moitti minua ja veljeä lapsuuden uppiniskaisuudesta tai omapäisyydestä vain harvoin. Ehkä hän ajatteli, että pahankurisuuden tukahduttaminen tekisi selvää myös hyväntahtoisuudesta.

Kaikkia meitä ahdistelevat päivittäin ihmiset, jotka haluavat kertoa, mitä meidän pitäisi tehdä ja miten ajatella. Poliitikot pyr­kivät vakuuttamaan meidät siitä, että he voivat ratkaista kaikkien ongelmat, kunhan vain kannatamme heitä. Hengenmiehet, papit ja imaamit sanovat, että meidän tulee elää sopusoinnussa mui­naisten käskyjen kanssa tai kohdata seuraamukset tuonpuolei­sessa. Olemme alituiseen alttiina hienovaraisille ja suorasukaisille käyttäytymisohjeille, joita mainokset, elokuvat, radio ja tv:n kes­kusteluohjelmat, jopa musiikki ja kirjat meille tarjoavat.

Käskyjen määrää hälyttävämpi on niiden suvaitsemattomuus. Olen pienestä pitäen joutunut alistumaan auktoriteettien dog­maattisuuteen ja fundamentalistisuuteen. Ehkä vastenmielisyyteni auktoriteetteja kohtaan on synnynnäistä, mutta silti tuntuu, että olen varttunut fundamentalismin ympäröimänä – ja nykyään vai­kuttaa siltä, että fundamentalismi on vain vahvistanut asemiaan. Suvussani on ollut hartaita kristittyjä, mutta vanhemmat suku­laiseni ovat kunnioittaneet muiden oikeutta ajatella itsenäisesti. Nykyään ei voi lehteä lukiessaan välttyä uutisilta uskonnollisista fanaatikoista, jotka räjäyttävät ruumiiseensa kiinnittämänsä pom­min tai kiusaavat aborttiklinikoiden työntekijöitä hengiltä. Poliit­tiset puolueet vaativat jäseniltään samanmielisyyden lakmustestiä varmistaakseen, etteivät nämä vaan eksy puoluekiihkoilijoiden joukosta. Jopa niillä kentillä, joilla olen päättänyt suurimman osan ajastani viettää – musiikissa ja tieteessä – olen usein koh­dannut auktoriteetteja, jotka eivät järin hellitä pölyisistä dogmeis­taan ja musertavista tottelevaisuuden odotuksistaan.

Suomentanut Tarja Lipponen.