***

Tekstinäyte

Simulantti palasi astmaattisesti vinkuen ja jähmettynyt hymy Bainesin näköisillä keinokasvoillaan. "Kaikki kunnossa, herra. Ei kuolettavia kaasuja, ei vaarallisen voimakkaita sähkövarauksia, ei myrkkyä vesikannussa, ei laserkivääreiden mentäviä reikiä seinissä, ei piilotettuja helvetinkoneita. Uskoisin, että voitte astua sisään aivan turvallisesti." Sen lonksuminen päättyi ja se seisoi hiljaa. "Eikö kukaan lähestynyt sinua?" Baines kysyi epäluuloisena. Simulantti vastasi: "Siellä ei ole vielä ketään. Paitsi tietenkin lattiaa lakaiseva heebo." Elinikäisten suojeluvaistojensa johdattamana Baines avasi oven juuri ja juuri raolleen nähdäkseen heebosta vilahduksen. Miespuolinen heebo lakaisi hitaan yksitoikkoisesti, kasvoillaan heebomaisen typerä virne, aivan kuin työssä olisi jotakin huvittavaa. Hän pystyisi luultavasti jatkamaan touhua vaikka kuukausia kyllästymättä. Heebot eivät kyllästyneet töihinsä, koska jo pelkkä ajatus vaihtelusta tuntui heistä liian monimutkaiselta. Yksinkertaisuudessa oli toki puolensa, Baines ajatteli. Esimerkiksi heebojen kuuluisa pyhimys Ignatz Ledebur oli tehnyt häneen vaikutuksen säteilemällä hengellisyyttä vaeltaessaan kaupungista toiseen, levittäen vaarattoman heeboluontonsa lämpöä. Ja tämäkin yksilö tuntui olevan täysin vaaraton…