Tšadiin ei tulla noin vain. Itse asiassa tarkoitus on, että sinne ei tulla ollenkaan. Piste. Siksi rajamiesten yllätys on melkoinen, kun autosta kapuaa ulos valkoihoinen turisti. Olen heti epäilyttävä. Autot ovat OK, tällaista satamakaupungin eli Cotonoun ja Tšadin pääkaupungin Ndjamenan välistä autojen siirtoliikennettä on niin paljon, että siihen on totuttu, ja rajamuodollisuudet autojen suhteen on käyty hetkessä läpi. Mutta valkoinen mies on eri juttu.

Kolme rajamökkiä selittyy sillä, että vuoden 2008 helmikuun vallankaappausyrityksen jälkeen Tšadissa lisättiin turvatoimia (ja rajamuodollisuuksia). Ensimmäinen mökki on tulli — läpihuutojuttu — toinen on tavallinen immigration: täytän kaavakkeen ja saan leiman passiini, ja kuvittelen että kaikki on selvää. Juttelen leppoisasti nuoren rajamiehen kanssa, joka esittelee suuria värijulisteita, joilla mökki on vuorattu. Kaikissa julisteissa on yksi ja sama päähenkilö: presidentti Idriss Déby. Rajamies on silmin nähden ylpeä presidentistään, ja kieltämättä Déby näyttää komealta, varsinkin kuvassa, joka on otettu viime helmikuussa, kun hän on uskollisten joukkojensa kanssa saanut kapinallisjoukot perääntymään. Kapinalliset pääsivät pääkaupungin portille saakka ja tilanne oli erittäin kriittinen istuvan hallituksen kannalta. Mutta Déby selvisi kriisistä. Julisteessa hän kaveeraa joukkojensa kanssa, hymyilee (helpotuksesta) ja säteilee itseluottamusta.

Koska passini on leimattu, tajuan vasta kun minua tullaan hakemaan, että minun pitäisi mennä myös kolmanteen mökkiin.
Se on kuitenkin tärkein paikka, süreté. Siellä ei hymyllä ja lentosuukoilla selvitä! Virkailija ihmettelee, kuinka olen saanut viisumin ja mitä oikein kuvittelen tekeväni Ndjamenasta. Hän ei ymmärrä, mikä on tämä turisti, joka tulee maasta josta hän ei ole kuullut mitään. Finlande? Ja miksi turisti tulee Tšadiin maata pitkin? Miksei hän lennä? Kerron tulevani Dakarista ja että olen Tšadissa vain transit-matkustajana, matkalla Djiboutiin. Se auttaa. Hän antaa passin takaisin, vaikka epäluuloisuus ei ole suinkaan vähentynyt. Hän kysyy varmuuden vuoksi myös, että kai tiedän Tšadin ja Sudanin välisen rajan olevan kiinni.
— Jotta Sudanista ei tule tänne terroristeja ja bandiitteja!
Matka jatkuu ilman lahjontaa ja ylimääräisiä maksuja. Olen kieltämättä helpottunut.