Vaimo on sanonut aivan samaa joskus nähdessään minut pari päivää röpötelleenä. Ne päiväkirjat on totta, tai oikeastaan siellä on jarrua. Enhän minä voi kaikkea kertoa – mitenköhän tämän sanoisi silleen kivasti? Jos minä vaikka syyllistyn aviorikokseen, en kehtaa sanoa sitä suoraan, tai jos basisti tai rumpali tekee sen. No, eihän me tietenkään sellaiseen syyllistytä, uskovaisia miehiä kaikki. Mutta teksteissä on vähän jarrua.
Kiitos huikeasta elämyksestä, Natalja Kljutsarjovan Kolmannesta luokasta. Ja aivan erityisesti sen mahtavasta suomennoksesta, joka saa tuntumaan melkein, että alkukielellä lukisi. Kirja on sellainen nautinto, että lukemista pitää säännöstellä, pari lukua päivässä. Ja "ensi tilistä" ostaa oma nykyisen kirjaston kappaleen tilalle. – Kristiina Sievers
